Jäljet oli 2-luokan kokeen jälkeen menneet treeneissä enemmän tai vähemmän pieleen, janat olivat kaoottisia ja jälki haahuilua. Esineruudussa kulki ihan kelvollisesti. Näin ollen suuria odotuksia ei kokeeseen mennessä ollut, enkä miettinyt tottistakaan juuri lainkaan, sillä en uskonut, että tottiksiin asti edes päästäisiin.
Jäljellä jana oli odotetunlaisesti semikaoottinen. Pari kolme lähetystä ja ohjaajan oma sähläys maksoi 12 pistettä ja janalta pisteitä kertyi 28.
Melko nopeasti tuli ensimmäinen keppi, mikä oli helpotus, kun yleensä ensimmäisen kepin jälkeen Saidan jäljestys on vielä varmempaa. Ekan kepin jälkeen tuli kulmia ja edettiin melko pitkä matka ennen toista keppiä. Olin ihan varma, että oltiin menty kakkoskepistä yli. No matka jatkui ja välillä katselin kännykän sportstrackerin kelloa. Parissa paikassa Saida joutui vähän miettimään, missä jälki kulkee, mutta todella hienosti se selvitti kinkkisetkin kohdat. Loppua kohden keppejä alkoi tulla tasaiseen tahtiin. Viidennellä kepillä oltiin edelleen keskellä metsää, joten tajusin, että kakkoskeppi ei ollutkaan jäänyt metsään, vaan kaikki oli tallessa. Jatkettiin jäljestystä. Viimeisellä keppivälillä en edes pitänyt enää liinasta kiinni, Saida vauhti oli rauhallinen, mutta se teki tarkasti töitä, eikä ollut ajatustakaan mistään sunnuntaikävelystä. Vihdoin tultiin tien varten. Saida pyöri muutaman metrin säteellä ympyrää ja lopulta paikansi minun takaani viimeisen kepin. Aikaa oli kulunut 33 minuuttia.
Ihan käsittämättömän hienosti Saida jäljesti. On se kumma, kun treeneissä koira tekee mitä sattuu, mutta kokeessa skarppaa todella hienosti. Erään toisen jälkeä harrastavan kihara-kaverin kanssa joskus juteltiinkin, että kihara on koira, joka tarvii haastetta. Pieni söherrys ei saa niitä esittämään parastaan ja vielä kun treeneissä usein jäljentekijä kulkee jäljellä mukana, niin varmaan jotenkin tulee luotettua ja nojauduttua siihen jäljentekijään (vaikka koiraa en koskaan treeneissä ohjastakaan) mutta ehkä ei tule koiraa luettua niin paljon kuin mitä kokeissa. Mietinkin, että ehkäpä myös treeneissä jäljestän jatkossa yksin ilman jäljentekijää. Kyllä sportstrackerilla aina tien autolle löytää, jos sattuu eksymään :)
Jäljeltä suunnattiin esineruutuun. Juotin Saidaa, mutta se tuntui lämppäesineestä huolimatta laiskalta. Ja ruutu oli samanmoinen. Saida laahusti ruudussa ja välillä jäi tuijottamaan minua. Paikansi myös pari esinettä, mutta en antanut noutokäskyä, kun en ollut asiasta varma. Tuomari sitten arvostelussa totesi Saidan moodin olleen jollain tavalla aivan väärä, kun se kyllä löysi esineet, mutta ei jostain ihmeen syystä niitä minulle tuonut. No itsellä on jo ajatus siitä, miksi näin kävi, mutta ei siitä sen enempää. :)
Viimeisenä oli vuorossa tottis. Saidan ja minun epäonneksi vielä jouduttiin paikkamakuuseen ensin. Ilmossa Saida oli ihan siedettävässä vireessä, paikkamakuu erittäin hyvä sillä ylösnousu oli todella hidas. Aloituspaikalla Saida tuntui todella löysältä ja seuruu oli sen mukainen. Jouduin antamaan lopussa pari uusintakäskyä, mutta ei kauheasti auttanut. Jäävissä Saida teki matalassa vireessä, mutta oikeat liikkeet. Istuminen vielä erittäin hyvä. Esimmäisessä luoksetulossa tuli hienosti etee, mutta jäi vähän kauas ja loppua kohden hiljensi liikaa vauhtia niin tippui puutteelliseen. Seisomisessa yritti tulla eteen, mutta asento oli vino. Taisi sekin olla puutteellinen. Mutta sentään se yritti eteen eikä vanhalla tyylillä takaakiertäen joten oli siihen älyttömän tyytyväinen.
Kahden kilon kapulalla lähti hyvin, mutta tuli ravilla takaisin ja pudotti löysän otteen takia kapulan minun eteeni. Odotin hetken ja Saida nosti kapulan ja luovutti eteen. Hieno Saida! Hyppynouto oli ihan kelpo ja arvosana olikin erittäin hyvä. A-esteellä lähti ihan hyvin, mutta normaalia rauhallisemmalla vauhdilla. Takaisin tullessa vauhti ei varmaankaan riittänyt, kun jotenkin oli tömähtänyt esteeseen (ei onneksi mitenkään pahasti). Kurkisti kapula suussa esteen taakaa, tuli sivusta ohi ja luovutti eteen. Ei voi olla kuin tyytyväinen kaikista eteenluovutuksista.
Viimeisenä eteenmeno. Virittely taas ok, lähti suoraan, mutta hitaammin kuin aiemmissa kokeissa. Meni ekalla maahan ja toisella käskyllä ylös. Taisi olla hyvä tai erittäin hyvä. Tottiksesta pisteitä kertyi 78, mikä oli meille ihan kelpo tulos kaikki muuttujat huomioiden. Tuomari jälkeenpäin totesi, että häntäkin vähän ärsyttää, kun joutuu kaikissa liikkeissä arvostelussa toteamaan, että pitäisi olla nopeampi ja voimakkaampi, vaikka hän itsekin näkee, että koiran temperamentti ei ikinä sellaiseen riitä. Mutta tottahan toki sen ymmärtää, että suoritusta verrataan koeohjeeseen eikä muut asiat kauheasti paina. :) En itsekään haluaisi, että lässähtäneellä tottiksella saa yhtä hyvät pisteet kuin voimakkaalla suorituksella, joten pisteet olivat oikeutetut.
Kokonaisuudessaan kerättiin 236 pistettä, jolla irtosi VOI-3 tulos ja JK3 koulari. Tästä on hyvä jatkaa! Heti ei kuitenkaan ole kokeita tulossa. Lepäillään kuumin aika ja treenataan luoksetuloja ja noutoja varmemmaksi ja kokeillaan, saisiko etäpalkalla Saidaan potkua. Jos ei, niin sitten mennään tällä, mutta yritetään :) Katsellaan sitten elokuussa vaikka taas startteja.
| JK3 Saida <3 |
Myös Jalon kanssa on ahkeroitu jäljellä. Eilen käytiin kasvattaja Susannalla meidän jälkeä näyttämässä. Tai pikemminkin hakemassa apua ongelmiin. Ajettiin rutikuivalla multapellolla kaksi jälkeä. Jalon molemmat jäljet olivat noin 400 askelta, ensimmäinen lähenteli varmaan viittäsataa. Ensimmäisellä jäljellä neljä kulmaa, toisella viisi. Otin Suskilta vieraat esineet, koska niitä ei Jalolla oli treenattu ikinä. Esineiden joukossa oli kivoja "leluja", kuten letkun pätkiä ja vanusta tehty esine. Jalo aloitti jäljen ajamisen todella, jopa pelottavan, hyvin. Liian pienistä ruoista sain palautetta, joten jatkossa isompaa makkaranpalaa kehiin. Alun jälkeen vähän vauhti kiihtyi jolloin Suski otti ohjat ja puolipidätteellä rauhoitti Jalon menoa ilman, että Jalo olisi paineistunut. Tästä sitten väännettiin, kun alkuun et tajunnut tekniikkaa lainkaan, vaan pidätin koiraa liikaa, ja se paineistui. Aika hyvin päästiin toki ajamaan löysällä liinalla, mutta pariin otteeseen tuntui mopo karkaavaan käsistä. Vihdoin päivän päätteeksi ymmärsin pakotetekniikan ja ehkä näillä eväillä nyt sen suhteen päästään eteenpäin.
Vieraat esineet Jalo nappasi lähes systemaattisesti ekalla jäljellä suuhun. Vähän toruin ja laitoin esineen parin askeleen päähän ja uusintalähetys. Toisella tai kolmannella kerralla kaikki enineet onnistuivat. Toisella jäljellä Jalo ei ottanut yhtään vierasta esinettä suuhun, tosin yhtä taisi koskea. Mutta huippua joka tapauksessa. Suski kehotti vielä kiinnittämään enemmän huomiota itse esineisiin eikä niin kiireessä etsi palkkaa, mikä oli kyllä hyvä muistutus itselle.
Kulmat oli toisella jäljellä äärimmäisen hyvät. Ongelmia tulee, jos minä kehun tai alan ennakoimaan. Kuulemma en anna edes koiran tehdä virhettä, kun jo olen estämässä sitä :D Eli työrauha koiralle. Vastaavasti kuulemma alan ennakoimaan itse kulmia ja teen koirasta hermostuneen, joten nyt pitää vain luottaa koiraan, mutta toisaalta samalla olla jäljen teossa tarkempi siten, että itse on aina varma, missä jälki kulkee.
Suski kehotti minua myös olemaan hiljaa, sillä sanoi Jalon olevan aika herkillä minuun päin ja reagoi kaikkeen sanomiseen oli se sitten hyvää tai pahaa ja koira kiihtyy liikaa. Eli jatkossa suu supussa. Vastaavasti minun pitää oppia pysähtymään nopeammin kun koira syö jäljellä. Monasti ehdin ottaa yksi tai kaksi askelta koiran perään mikä painostaa sitä liikkumaa eteenpäin, joten nyt sekin syyniin.
Paljon sai siis kehitysideoita. Päätin myös osallistua kasvattajan peltojälkikurssille, joka tosin on Inkoossa asti, mutta kukapa sitä ei ajaisi 300 kilometriä jäljen takia, varsinkin kun tietää, että kouluttajilla on paljon annettavaa... :D
| Jalo ja jälkimaasto |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.