Jälki itsessään oli ihan kelvollinen pitkästä aikaa. Muutama jälki ajettiin niin huonosti välissä, että ohjaajan teki mieli jo heittää hanskat tiskiin. Jalolla on joissain tietyissä paikoissa ihmeellinen taipumus vaipua ihan totaaliseen koomaan, tilaan, missä se ei yksinkertaisesti kykenen jäljestämään lainkaan. Se voi johtua jostain tietystä eläimen hajusta tai esimerkiksi tallilla koomailu on yleistä, koska häiriönä on eläimiä, kuten hevosia tai lampaita. Jalo saattaa teknisesti näyttää hetkittäin siltä, että se jäljestää, mutta ohjaajana olen oppinut sitä lukemaan niin hyvin, että tunnistan koomailun välittömästi. Jäljen edetessä se myös ilmenee esimerkiksi pään nosteluna ja vilkuiluna kuvitteellisia ärsykkeitä kohtaan sekä suun aukeamisena, mikä Jalolla on merkki jälkityöskentelyn lopettamisesta. Jalo tavallaan kehittää jostain tietystä paikasta itselleen sellaisen "paineen", joka ei tavallaan ole negatiivista, mutta, missä se on täysin kykenemätön työskentelemään lainkaan.Vihdoin viime viikolla myös kaveri pääsi todistamaan jäljellä tätä käytöstä. Kokeneena harrastajana hänkin oli aivan ymmällään, miten Jalo voi mennä tuollaiseen tilaan. Tilaan, missä koiran ajatus on niin täysin muualla, kuin jäljessä, eikä se kykenen vastaamaan mihinkään palautteeseen tarkentamalla jäljestystä. Kaveri sanoi entisen koiransakin olleen kovin häiriöherkkä, mutta kuulemma ei mitään tämän rinnalla, eikä se vaipunut Jalon tapaan omaan kuplaansa kuitenkaan koskaan. Kaveri sanoi pyytävänsä kommenttia kokeneelta fh-harrastajalta.. katsotaan olisiko hänellä jotain vinkkejä. Toki käytös pitää nähdä, jotta sitä voi ymmärtää, joten toivottavasti päästään porukalla jäljelle vielä ennen koetta.
Sinänsä Jalolle tuo tila ei ole ennenkuulumaton. Jalo on myös lenkillä monasti omassa kuplassaan, eikä se ota kontaktia ihmisiin tai mihinkään todelliseen vaan katsoo tyhjällä katseella johonkin kaukaisuuteen. Joten sen kanssa on joutunut elämään koko Jalon elämän ajan, mutta on hieman masentavaa, kun sama piirre tulee esiin myös harrasteissa.
![]() |
| Sentään esineilmaisut on olleet 99% varmuudella täydellisiä. |
Kolmosen koe olisi edessä reilun kuukauden päästä, ja edelleen tuntuu siltä, että Jalon jäljen suhteen ei voi tehdä muuta, kuin laittaa sormet ja kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja toivoa parasta. Niin paljon Jalon jäljestys on myös tuurista kiinni. Missä tilassa se sattuu olemaan ja sattuuko se kehittämään koepaikassa itselleen kuvitteellisia ärsykkeitä, saatika, että koe olisi esim. hevosaitausten yms. vieressä, mikä on meille täysin mahdoton tehtävä, vaikka miten paljon sitä treenaisi. No ei voi kuin yrittää saada ajettua jälkiä hyvässä tilassa ja kun jälkipeltojen alusta varmistuu niin totuttaa koiraa vastaavaan alustaan. Lisäksi pitäisi vielä käydä kokeilemassa ajaa jälki, missä alussa on noin 500 tyhjää, jotta näkee, ajaako Jalo noin pitkää tyhjää, vai lopettaako kesken. Se lienee ensi viikon treenin teemana.
Mutta eilinen jälki sentään kulki joten hyvään saumaan saatiin kamera mukaan. Postauksen kuvat on ottanut Miia H.








Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.