Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

perjantai 13. tammikuuta 2017

Vuoden toiseksi paras kihara ja tavoitekatsaus...

Niinhän siinä kävi, että viime vuoden suht maltillisesta koemäärästä huolimatta saavutettiin Saidan kanssa hieno toinen sija Vuoden kihara-kilpailussa. Voiton vei 8 pisteen erolla treenikaveri Outi ja kiharapoika Jokke, jolla oli koekäyntien lisäksi näyttelytuloksia, joita Saidalla ei tänäkään vuonna yllättäen kertynyt, kun ei näyttelyissä käyty kertaakaan. Ilman rally-toko tuomarin typerää pilkunviilausta Saida olisi ollut vuoden kihara, mutta minkäs teet. Tänä vuonna uusi yritys. :)

Laskin viime vuotta yhteen koerintamalla ja mahtava vuosi kaiken kaikkiaan on takana. Startteja kertyi yhteensä 14, joista Saidalle osui 11 ja Jalolle kolme. Ja vain pari kertaa piti kokeesta lähteä pettyneenä ilman tulosta. Kevään NOWT-koe, mikä nollautui viimeisellä vesirastilla ja mihin lopulta päätin meidän koko nomekoeuran  sekä loppukesästä tehty Raision jälkikoevisiitti, missä matka tyssäsi hienon janan jälkeen sateen huuhtomiin kallioihin. Syksyn Riksun rally-kokeen hylyn pistän huonojen sääntöjen piikkiin. Jalon kanssa startattiin 1-, 2- ja 3-luokassa ipossa ja suureksi yllätykseksi kaikista kokeista tuli myös tulos.

Tulostavoitteisiin suhteutettuna taidettiin ylittää itsemme. Jalon kanssa tavoitteeksi oli asetettu tulos ykkösluokasta, vaikka maalimies omissa suunnitelmissaan piirtelikin meille IP3 koularia. Itse en siihen uskonut, mutta kesällä hyvin edennyt jälki oli ratkaisevassa osassa siinä, että uskalsin ylipäätään lähteä kokeisiin myös ylempiin luokkiin. Ja vastaavasti pitää onnitella itseä, että uskalsin lähteä myös kokeilemaan ykkösen koetta toukokuussa, vaikka luottoa jälkeen ei ollut juurikaan. Tulos ja hyväksytyn pistemäärän saaminen jäljeltä antoi todella paljon uskoa, että pystytään ihan oikeasti suoriutumaan koejäljestä ja lisäsi luottoa koiraan, että Jalo tosiaan jäljestää myös tyhjää jälkeä (kunhan kuun ja tähtien asennot ovat kohdillaan:).



Tänä vuonna lähdetään Jalon kanssa metsästämään lisää kolmosen koulareita. Kauden päätavoite on lokakuussa järjestettävät IPO-RM-karkelot, joihin lähdetään hakemaan tasaista suoritusta. Jalo saa toivottavasti talvitauon jälkeen taas hieman lisää itsevarmuutta ja saadaan suurena ongelmana ollut pitkä liike korjattua. Marraskuun kokeen jälkeisissä palauttelutreeneissä tehdyt kokeilut ainakin tuntuivat toimivan, joten niitä varmasti jatketaan tänä vuonna.

Jalon kanssa ollaan talven aikana tehty hömppä- ja tokotreenejä, joten saattaa olla, että meitä nähdään myös tokon kisakentillä avo-luokkaa korkkaamassa. Lisäksi haluttaisi kovasti kokeilla Jalolla myös metsäjälkeä, joten keväällä varmaan aloitellaan myös janatreenit. Pari vuotta tauolla ollut haku saattaa myös palata kuvioihin. Katsotaan kuitenkin vasta keväällä, löytyykö sopivia ryhmiä ja mihin loppujen lopuksi rahkeet oikeasti riittävät.

Saidan kanssa tavoitteeksi taidettiin vuosi sitten asettaa jälkikoetulos avoimesta luokasta sekä joitain toko-kokeita sekä RTK2. Keväällä saatiin hienolla Saidan suorituksella heti ensimmäisestä jälkikokeesta koulari, tosin 3-tuloksella, kun typerä ohjaaja jätti vahingossa kutoskepin metsään. Kakkosen jälkeen  opetin kuukaudessa Saidalle luoksetulot ja noutojen luovutukset eteen ja toukokuun lopussa Saida teki tottikset eteentuloilla, nosti metsästä kuusi keppiä ja saatiin kolmosen koulari. Esineruudun epäonnistumisen takia toki heikommalla, 3-tuloksella, mutta olin tuloksesta äärimmäisen iloinen.

Syksyllä putkeen tulleet ykköstulokset Hyvinkäällä ja Säkylässä ylittivät täysin oman ymmärryksen. Ja koska enää ei ollut järkeä mennä syksyllä jälkikokeisiin, (valitoitumiseen tarvitaan tulokset eri kausilta), niin keskityttiin loppuvuosi tokoon. Vuoden takainen tammikuun nolla vaihtui marraskuun toko-mestaruudessa VOI-3:ksi ja joulukuussa kirkastettiin kolmonen vielä kakkoseksi JANKK:n kokeessa, missä ykkönen jäi vain muutamien senttien päähän. Rally-tokossa RTK2 olisi tullut ilman panta-episodia, mutta mukava noita kisoja on vielä jatkaa avoimessa luokassa. :)

Vuonna 2017 jatketaan Saidan kanssa toivottavasti siitä, mihin viime syksynä jäätiin. Jälkikokeet polttelevat sen verran pahasti, että tuli katsottua jo ensimmäinen koekin kalenteriin. Toivotaan, että hyvä esineruutumoodi saadaan pidettyä talven yli. Janatkin ovat taas onnistuneet Säkylän sählingin jälkeen. Tavoitteena on tietysti ei sen enempää tai vähempää kuin KVA-arvo. Toinen jännityksen paikka on elokuun SM-kisat, mistä olen äärimmäisen fiiliksissä, kun saan sinne Saidan kanssa lähteä, vaikka tuloksesta ei välttämättä kannata haaveilla, kun vain 20 parasta pääsee maastoon. Tulen kuitenkin nauttimaan tuosta kisaviikonlopusta täysillä. Olen ihaillen katsonut aiempina vuosina katsomosta kilpailijoita, jotka saavat osallistua näihin arvokisoihin ja nyt saadaan Saidan kanssa olla kilpailemassa muiden maan huippujen joukossa.

Muiden tavoitteiden osalta on melko hiljaista tai vähintäänkin epävarmaa. Ainoastaan RTK2-koulari haetaan "varmuudella" jossain kohtaa, kenties jo alkuvuodesta. Kun tai jos valionarvo joskus saavutetaan metsäjäljeltä, voi olla, että siirrytään Saidan kanssa treenailemaan metsän sijaan pellolle. Joka tapauksessa SM-kisoihin asti keskitytään pelkkään metsään. Aika myös näyttää, kammetaanko enää takaisin toko-kentille. Myös hakua olen miettinyt Saidan kanssa lähinnä EK:ta ajatellen. En kuitenkaan halua siirtyä pellolle tai hakumetsään ennen kuin metsäjälki-kortti on katsottu loppuun.


Tälle vuodelle asetetut tavoitteet on kutakuinkin siinä. Tässä kohtaa joku voi miettiä, missä ovat ne perinteiset "pysytään terveinä" tavoitteet. Vaikka nautin kisaamisesta ja harrastamisesta erittäin paljon, ovat nuo karvakorvat ennen kaikkea äärimmäisen rakkaita (Jalon kohdalla myös rasittavia:) perheenjäseniä, joiden terveys on ensisijainen asia. Itsellä on ollut ainakin tähän asti äärimmäisen hyvä tuuri, eikä koiria ole vaivanneet suuremmat terveyshuolet (vaikka toki Jalolla on esim. herkkävatsaisuuden ja yliherkkyyksien kanssa ongelmia yms). Ympärillä sattuu ja tapahtuu, harrastusurat, tai pahimmassa tapauksessa, elämät päättyvät, ja ne muistuttavat joka kerta, miten onnekas olen, kun perheessä on kaksi tervettä koiraa. Niinpä otankin kaiken ilon irti siitä, että saan olla ja harrastaa ja elää maailman parhaiden karvakoirien kanssa.

Kuvakavalkaadi loppiaiselta, parhaassa seurassa. :)







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.