Viime viikonloppuna saatiin päätökseen viiden kerran dobokurssi, jota olen jo jonkin aikaa halunnut kokeilla. Alunperin ilmoitin Saidan KHN:n järjestämälle kurssille, mutta parille kerralle otin mukaan Saidan sijasta Jalon. Hyvin saatiin kurssin aikana vinkkejä harjoituksen aloitteluun ja miten jatketaan harjoituksia kotona. Tilanpuutteen vuoksi kotoa ei vielä löydy dobopalloa, mutta tasapainotyyny ja puolipallot (kuvassakin näkyvät pienet keltaiset) tarttuivat matkaan. Kurssin aikana molemmat koirat oppivat tulemaan hyvin pallolle ja tuli tutuksi myös hyvät avaavat liikkeet, joita tulen käyttämään kaikenlaisessa lajitreenissä lämmittelynä. Puolipalloja ajattelin hyödyntää paitsi erilaisissa koordinaatioharjoituksissa, myös Saidan kaukokäskyissä. On vain jonkinlainen projekti opettaa Saidalle takatassut pallojen päälle, mutta kovasti ainakin yritän.
Sunnuntaina suunnattiin Riihimäelle Mia Skogsterin seminaariin, johon päästiin koirakkopaikalle sakemannien sekaan parin muun malin ja Katariinan auspaimenen kanssa. Jalon kanssa otin syyniin seuraamisen, mihin odotetusti Mia suositteli "seuraamisrautaa". Ja täytyy myöntää, että hyvältähän tuo vaikutti, kun sitä kokeilin, vaikka toki mekaanisista avuista on aina vaikea päästä eroon. 55 euroa en kuitenkaan ajatellut pistää alumiininpalaseen, joten koitan saada työllistettyä jonkun epäonnisen sukulaisen väsäämään minulle vastaavan jostain rautakaupan jätteistä. :) Pompottamiseen Miia ehdotti apparia lantioliinalla. Liina laitetaan siis koiran lantiolle ja annetaan pienen pieni tuki, jos koira meinaa pompottaa. Tavallaan autetaan koiraa askeltamaan tasaisesti.
Katariinan Lystin kaksikiloisen kapulan nostoon ja palautukseen tehty harjoitus tuntui Saidalle mahdollisesti sopivalta ratkaisulta. Koska selittäminen vaatisi pienen romaanin, tässä videopätkä Saidan toisesta harjoituksesta. Tarkoitus on saada saidalle parempi ote kapulaan. Aloitin pienemmällä kapulalla harjoitukset, mutta aika pian tulen siirtymään kaksikiloiseen. Saidan kanssa ei voi kauheasti oikeasti taistella kapulasta, mutta olen tyytyväinen, että sain edes pienen vedon laitettua kapulaan, eikä Saida pudottanut paitsi tuon kerran. Saidalla on kelvollinen isku, mutta jospa tällä saataisiin se ote varmemmaksi, vaikka palautusvauhti pysyisikin hieman hitaampana. Perinteinen noutokapula naruilla ei toimi Saidalle, kun sitä kerran kokeilin, mutta tässä harjoituksessa voin itse olla hieman kauempana niin tämä saattaisi jopa toimia. Aika näyttää.
Seminaarissä käytiin läpi teoriassa myös jäävien ja paikallaolon jätön jälkeisen keskittymisen rakentaminen. Jo Kiviahon Miia koulutuksessa pari kolme vuotta sitten mietin, että sitä pitää ehdottomasti tehdä etenkin Jalolle, mutta koska paikallaolo oli silloin itsessään vielä niin lapsen kengissä, en uskaltanut sitä Jaloon vielä silloin soveltaa. Käytännössä siis tarkoittaa sitä, että koiraa vapautetaan jätön jälkeen suurieleisesti (jotta ei sekoita vahingossakaan esim. kisatilanteessa pieneen horjahdukseen) palkalle ohjaajan luo. Eilen tein Jalon kanssa harjoituksen, missä otin 4 kertaa paikallaolon vapautuksen eri etäisyyksiltä ja sen jälkeen kaikki jäävät kerran. Koska ajatus takapalkasta on vahva, en usko, että Jalo alkaa ennakoimaan, kunhan muistaa edelleen palkata myös paikallaoloa vahvistavalla tavalla. Uskon, että tällä saadaan Jalon paikkis rauhallisemmaksi niissä kisoissa, missä Jalo on ensin paikallaolossa. Tottiksen jälkeen paikallaolossa Jalo on luonnollisesti paljon rauhallisempi. Koskaan en ole miettinyt, että pysyykö Jalo paikallaan, mutta pisteitä ropisee kovasti, jos pää pyörii ja koira on levoton.
Pikkupentutreeni oli jälleen hyvä "kun mulle joskus tulee seuraava koira"-harjoitus. Mia korosti sitä, että pentu saa juosta hallissa itsekseen eikä sitä milloinkaan houkutella, vaan pentu saa aina palkaksi ruokaa tai tekemistä vain aktiivisuudesta ohjaajaa kohtaan (pikkupentuvaihe mitä paras tähän, kun ruoalla usein suuri merkitys). Kaiken kehumisen tulee tapahtua suorituksen aikana, ei koskaan jälkeen, vaan suorituksen loputtua ohjaaja lähtee tylsänä kävelemään pois pennun luota. Itse olen Jaloa palkannut aktiivisuudesta, ja Jalolla onkin ihan kiva tila sen suhteen, mutta aina olisi toki voinut tehdä paremmin. Pennun kanssa Mia korosti myös seuraamisen rytmin löytämistä ja rytmin vahvistasmista, jopa pennun lievää "painamista" alaspäin seuruussa, jotta se kävelee voimakkaasti molemmilla etutassuilla, eikä vahingossakaan vahvisteta epätasaista pompottavaa askellusta (Tässä on mennyt itse todella vikaan, kun Jalo pompottaa ja normaali kävely tuntuu seuraamisessa olevan sille jotenkin vaikeaa). No sitä on turha murehtia enää, kun koirien seuruut on sitä mitä on, mutta sitten seuraavan pennun kanssa... :)
Irrotuksia harjoiteltiin yhden koiran kanssa ja oli sekin itselle muistutus, että pitäisi Jalon kanssa ajoittain ylläpitää tottiksen irrotuksia, mutta omana harjoituksenaan, ei tottiksen aikana.
Noutoihin tehtiin draivia itsellekin tutulla tavalla eli koira liinaan apparille. Kapula on viety hieman takaviistoon koiran nähden noin 1,5 metrin päähän, ohjaaja hetsaa piiskalla yms. ja juoksee luovutuspaikalle, pysähtyy, pudottaa piiskan eteen ja kaivaa palkan esim liivin kaula-aukkoon, kääntyy koiraa kohti, antaa nouto-käskyn ja appari avittaa takaviistoon, jos koira meinaa tulla suoraa luokse. Ohjaaja ei anna enää tämän jälkeen ärsykkeitä, vaan koira saa tehdä koko palautuksen ilman apuja. Seuraavat kehut koiraa saa ohjaajalta vasta edessä luovutusasennossa, josta tulee tietysti megapalkka. Näitä saa tehdä vain yhden per harjoitus. Harjoituksessa on siis ideana, että kaikki vietti tehdään kapulaan ennen nouto-käskyä. Tämän tyyppistä olen Jalolle joskus tehnyt, mutta tällä saa taas pientä viilausta harjoitukseen.
Viimeisenä liike vinkkinä puhuttiin teoriassa eteenmenosta. Mia tekee eteenmenon siten, että ottaa melkein kentän päähän luoksetulon, josta kääntää palkkauksen jälkeen koiran kohti kentän päässä jo valmiina olevaa eteenmenopalkkaa toistaen samalla eteenlähetyksen vihjesanaa. Pentu lähetetään tuosta samaisesta paikasta heti eteen, mutta iän myötä koiraa tuodaan hieman kohti aloituspistettä. Virittelyt voidaan kuitenkin nuorella koiralla tehdä edelleen kentän päässä, jotta näkee palkan. Kun kysyin eteenmenosta kisaavan koiran vieraskenttätreenien suhteen, sanoi Mia tekevänsä ensimmäiset viisi-kuusi vieraskenttätreeniä siten, että koira näkee palkan, jotta linja pysyy suorana, ja sen jälkeen alkaa tekemään sokkona ottaen kuitenkin perään mahdollisesti toisen eteenmenon linjan suoruuden varmistamiseksi. Kutakuinkin tällä on Jalonkin kanssa menty, joten jatketaan samalla kaavalla.



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.