Heinäkuun lopussa olin laittanut hakemuksen 17.8. pidettäviin rally-tokon SM-kisoihin, vaikka en ollut varma jaksanko lähteä kisoihin kun sattuivat samalle viikonlopulle kuin PK SM-kisat. Muutaman päivän päästä sain tiedon, että Saida pääsi mukaan karkeloihin. Viikon verran oli aikaa miettiä ja maksaa osallistumismaksu ja päätin lopulta lähteä, kun kisat olivat vain yksipäiväiset.
Kesällä sain pari kertaa tehtyä rataa ja muutoin muistuttelin Saidalle milloin missäkin Saidalle merkin kiertoa, käännöksiä ja muuta tekniikkaa. Viimeisinä päivinä Saida vain keräsi voimia matkaa varten. Edellisviikon lauantaina sitten herättiin aikaisin. Meidän oli onneksi arvottu viimeiseen MES-ryhmään ja paikan päällä piti olla vasta 12 aikoihin. Olisi saattanut hieman enemmn kiristää herääminen, jos lähtö olisi ollut kahdelta yöllä. :D Lähdettiin siis koirien kanssa kohti Kuopion Koiramekkaa.

Kisapaikka oli todella suuri halli ja kaikille oli reilusti tilaa. Käytiin Saidan kanssa ilmoittautumassa ja sen jälkeen suunnattiin eläinlääkärin tarkkiin, joka olikin kaikista kokemistani tarkeista melkeinpä yksityiskohtaisin, :D Tsekkasin radan, ja nopeasti vilkaistuna vaikutti ihan perusradalta. Ei kummallisuuksia. Kentällä oli kuitenkin merkille lähetyksessä vain pieni ruudun kartio, kun omissa treeneissä olin treenannut vain isolla kartiolla. Hieman iski hätä kun muutenkin merkin kierto on välillä ollut hukassa, vaikka kesän muutamilla täsmätreeneillä ja käskyn vaihdolla siihen ollaankin saatu varmuutta. Onneksi autossa oli vastaavanlainen törttö mukana, niin treenattiin sen kanssa pari kertaa. Sitten vain odoteltiin ja kävin katsomassa kolmannen MES-ryhmän. Pisteitä en seurannut lainkaan.

Tuomarina kokeessa oli Tytti Lintenhofer, joka oli itselle uusi tuttavuus. Rataantutustuminen meni hyvin. Hain Saidan suht ajoissa kun auto oli niin kaukana parkissa viereisen tehtaan pihalla. Kivassa tilassa mentiin kehään jaa sama meno jatkui myös radalla. Normaalista vasemmalle käännöksestä paikallaan tuli -1, vaikka en itse huomannut mitään vikaa. Oikealla peruuttamisen kohdalla arvostelussa luki "hieno" ja sen Saida tekikin niin kuin parhaimmillaan osaa. Myös liikkeestä istumisen teki hyvin ja sitä onkin treenattu niissä harvoissa treeneissä mitä on pidetty. Se kun yleensä on ollut saidan heikko kohta radalla. Lopussa liikkeestä maahan menossa Saida meni kenties oman epävarmuuden vuoksi epävarmaksi eikä mennyt ekalla maahan ja jäi jumittamaan. Paremmalla ohjaamisella olisi uusiminen ollut vältettävissä ehkä, mutta mitä sitä jossittelemaan. Siitä uusiminen -3 ja maaliin päästiin 95 pisteellä.
 |
| Liikkeestä istu, jätä koira (ihan ei kuvaan ehtinyt takamus maahan) |
 |
| istu - askel vasemmalle - istu |
 |
| merkillä |
 |
| hyppy |
 |
| ohjaajan kierto vastapäivään |
 |
| merkille lähetys |
Vähitellen selvisi, että finaalin pisterajaksi muodostuisi 96 pistettä, mutta itse en osannut harmitella. Kiva oli päästä valoisaan aikaan ajelemaan kotiin. Olin erittäin iloinen myös siitä, että sain oman pääni kasattua radalle, vaikka samaan aikaan Lahdessa meneillään olevat SM-kisat painoi jotenkin mieltä.. sinne kun oli Jalon kanssa ollut niin kova halu, että kisojen väliin jääminen otti aika koville, ei ehkä vähiten siksi, että Jalon kisaura nyt muutoinkin on todennäköisesti loppu.
 |
| <3 |
Palkintojenjaon aikana meinasin lähteä lenkittämään koiria, kun ei sijoittuneiden kilpailukirjat jaettiin muualla myöhemmin, mutta onni, että jäin kuitenkin seuraamaan palkintojenjakoa, sillä tuomari palkitsi meidät tuomarin palkinnolla, mikä oli hieno saavutus 60 koiran joukosta. Myös tuomarille oli välittynyt, miten tyytyväinen olin Saidan suoritukseen ja miten kivaa meillä kehässä oli. Lopullinen sijoitus oli 25/60, mihin voi tällä valmistautumisella (ja motivaatiolla) olla ihan tyytyväinen.
Jalon kanssa ei kauheasti ainakaan vielä näy valoa tunnelin päässä. Kisojen jälkeisenä sunnuntaina käytin koirat lenkillä, ja Jalo oli jonkin verran irti, mitä on nyt saanut lenkeillä tehdä, sillä lepo ei meitä enää auta. Tosin aivan vapaana ei sanut mennä vaan hillitsin sen menoa käskyillä. Siitä huolimatta tuntui liikkuvan lenkin lopussa epäpuhtaasti edestä. Kotona eikä illalla ei onneksi ontunut. Tiistaina sitten sama kuvio uusiksi ja Jalon ollessa vapaana jotain tapahtui ja Jalo alkoi ontua vasenta takajalkaansa. Ei edes astunut sille aluksi. Keskiviikkona oli varattuna onneksi aika uudelle ortopedille, joten tutkittaisiin sitten samalla kaikki vaivat.
Keskiviikkona oltiinkin pari tuntia Laura Hakalan tutkittavana. Ortopedin käydessä Jaloa läpi, Jalo reagoi aika miedosti kyynärään ja jonkin verran oikean jalan varpaisiin (missä kesäkuussa otettujen kuvien perusteella on nuljuluumurtuma). Lauran mukaan murtuma näytti suht tuoreelta. Sen sijaan vasemman etujalan nuljuluumurtuma oli kuulemma jo yli vuoden vanha eikä Jalo sitä onneksi ole oireillut. Takajalan varvasta sitten aristi kunnolla ja juoksuttaessa vastapäivään ontui selvästi. Kuvattiin jalka ja löydöksenä uloimman varpaan avulsiomurtuma ja suurehko irtopala. Loistavaa. Alkaa tuntua siltä, että koira ei enää pysy kasassa millään. En siinä tilanteessa vielä päättänyt mitään, mutta pitää lähiaikoina miettiä amputoidakko kynsiluun pää kokonaan jolloin ei ole riskiä nivelrikon muodostumiselle, mutta joka vaikuttaa jonkin verran viereisiin varpaisiin. Onneksi toki vähemmän kuin koko varpaan amputointi, sillä anturan Jalo saisi edelleen pitää. Toinen vaihtoehto on katsoa ja seurata paraneeko vaiva itsestään. Toki nivelrikkoa noihin kohtiin alkaa yleensä muodostumaan, mutta onneksi varpaan voi myös myöhemmin amputoida jolloin myös mahdollinen rikko "poistuu".
Kaiken kukkuraksi auto meni hajoamaan ja edessä mahdollisesti tonnin remppa. Vai pitääkö tämä ottaa jonain merkkinä ylemmiltä voimilta, että olisi aika laittaa auto vaihtoon.. mahdollisesti ottaa jotain isompaa ja kolmelle koiralle sopivampaa tilalle :). Hieman tuntuu olevan mollivoittoista tämä elämä tällä hetkellä.. no Jalon ollessa saikulla on aikaa panostaa Saidan peltojälkeen, vaikka välillä pidetäänkin viikon tai parin taukoja. Kokoajan opin itse ohjaajana lisää Saidan kouluttamisesta... siitä mikä sille sopii ja mikä ei (esim poisveto). Tällä viikolla treenin aiheena oli mm. ekstravanha jälki (5h), joka meni osittain todella hyvin ja osittain oltiin aivan kuutamolla. :D Torstaina Saida ajoi elämänsä ensimmäisen vieraan jäljen. Jälki oli vajaan tunnin ikäinen P-kirjain haastavalla pohjalla ja kolmella esineellä. En halunnut vanhentaa jälkeä pitkään ekstravanhan jäljen jälkeen. Saida oli todella taitava. Ajoi kulmat hyvin, vaikka parissa joutuikin tarkistamaan ja yhdessä meni puoli koiran mittaa yli. Saida oli keskittynyt ja pysyi sivutuulesta ja vaikeasta alustasta huolimatta paria kohtaa lukuun ottamatta millilleen jäljen päällä. Lisäksi esineisiin reagoinnit oli superit. Nyt vaan lisää vieraita jälkiä oudoissa paikoissa. On se mainio jälkikoira. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.