Pari viikkoa sitten soittelin koepaikkaa 5.6. jälkikokeeseen Raisioon ja yllättäen pääsin heti läpi. Ilmeisesti Turun suunnlla maastot ovat yleensä hankalat, joten se kai karsii osallistujia, vaikka paikkoja olisi ollut jaossa kolmosissa peräti kymmenen. Koekutsun tullessa meinasi kyllä itsellekin tulla epätoivo kun maastot olivat tunnin ajomatkan päässä Kiikalassa ja viikonlopulle tulisi autonkorjauksen myötä viikonlopulle kilsoja ihan liikaa. No koska koe oli jo maksettu niin ajattelin, että mennään katsomaan. Koe oli sunnuntaina ja ajoin lauantaina Turkuun. Illalla kävin vielä Jalon kanssa tekemässä kentällä minitreenin lähinnä eteenmenoa ajatellen, vaikka en uskonut, että Jalo edes pääsisi jäljeltä tottiksiin. Kiikala oli Hämeenlinnan suunnalla ja olinki valmistautunut siihen, että matkaan Kiikalasta suoraa Hämeenlinnaan jos ei maastojen jälkeen olla kiinni tuloksessa.
![]() |
| Kuvat Lintulammilta Rottiskerhon leiriltä toukokuulta |
Sunnuntai aamulla suuntasin auton nokan kohti Kiikalaa. Arvonnassasaatiin jälki numero seitsemän joka oli viimeinen päivän jälki. Starttiaikaan olisi lähes 2 tuntia kun janojen lähetyksen välissä oli aina 10-20 minuuttia. Ajoin jo jäljen lähtöpaikkaan ja käytin koiria. Jalo oli jotenkin ollut jo edellisellä viikolla kierroksilla kun leirillä oli ollut juoksuinen narttu ja sama hulluus tuntui Jalolla olevan edelleen mielessä. Kävelyttäessä se meni kuin huumattu pitkin tien reunaa eikä ollut yhtään kuulolla. No ei onneksi itseä nämä tilanteet hetkauta kun on tottunut Jalon toimintaan eikä asialle mitään voinut. Piti vaan luottaa, että kun tehdään aloitusrutiinit niin Jalo on työmoodissa Ja olihan se. Janalta Jalo lähti täydellisesti, kovalla laukalla, mutta ei ampunut täysiä ja laski raviin 20 metrin jälkeen ja eteni viivasuoraan kenties janamerkkijäljen päällä. Reagoi noin 40 metrissä jälkeen, haistoi ja nappasi oikean suunnan ja lähdettiin matkaan. Olen kerran aiemmin nähnyt Jalon samassa moodissa janalla ja se selkeästi tässä moodissa mietti jäljen suuntaa kun yleensä ampuessaan täysiä, Jalo ottaa aina takajäljen. Janatreenin suhteen tein tänä keväänä uusia kokeiluja. Nyt kun Jalolle on selkeää, mitä metsässä tehdään, otin riskin ja aloin tekemään näyttöjanoja lelupalkalla. Ehdittiin tehdä 3-4 treeniä siten, että Jalo näki kun tein Janan ja pallolla vielä hetsasin, jätin pallon siihen ja jatkoin jälkeä joka päättyi keppiin. Ehkäpä nämä treenit tuotti tulosta tai sitten oli vain hyvää tuuria.
Jalo lähti jäljestämään hyvin. Aika pikaisesti tuli leveän polun ylitys ja sen jälkeen ensimmäinen keppi. Sen jälkeen sitten tuli keppejä tasaiseen tahtiin, vaikka välissä odotus tuntuikin tuhottoman pitkältä. Suorilla Jalo meni kolmen kepin jälkeen jo kuono välillä ylhäällä koska oli kuuma, ja mietin miten se voi haistaa kepin vai onko jäljellä ylipäätään. Mutta reagoi todella hyvin ja välittömästi kulmiin ja piikkeihin ja niiden ottamisen kyllä näki selvästi kun laittoi nenän maahan. Ja sitten taas jatkoi suoralla vähän kevyemmällä nenällä. Ja loppujen lopuksi pitkältä tuntuneen 1,5 kilsan jälkeen päädttiin kutoskepille. Hieno Jalo!
Noin tunnin odottelun jälkeen oli vuorossa esineruutu. Meitä edellinen koira nosti vain yhden esineen ja Jalo vaikutti aika väsyneeltä, mutta oli taas lämppäesineen ja liivien pukemisen jälkeen menossa ruutuun. Jalo nosti alkuun pari nopasti parilla pistolla ruudun etuosasta. Sen jälkeen vaihdoin reunaa ja Jalo ajautui alueen ulkopuolelle tuulen mukana josta pyysin sitten pois, kun ei korjannut vaa kuulemma meni vähän muiden koirein jäljissä. Uusi lähetys ja lähti taas etsimään ja löysi esineen. Ihan takana Jalo ei ollut vielä käynyt, joten taas uusi lähetys ja Jalo lähti nyt vasempaan takakulmaan, ja nosti kiven päästä viimeisen esineen. Tuomari Margareta Enne kehui työskentelyä ja ohjattavuutta ja antoi ansaitusti täydet pisteet. Samalla saatiin janasta pisteet ja eihän tuomarikaan meidän janasta parannettavaa löytänyt, joten maastosta kuude kepin kera täydet 200 pistettä. Supermies!
Päivä lämpnu entisestään. Onneksi Raision kentälle oli matkaa tunnin verran, niin ehti palautella Jaloa. Kävin myös kastelemassa Jalon, ja suunnattiin sitten kentälle. Onneksi ei tarvinnut kolmen kimpassa tottistella vaan sain nollakoiran. Päästiin siis suorittamaan ensin. Jalo oli kivassa vireessä. Kuuma oli, mutta pari tuntia ehti vierähtää maastoista niin Jalo oli ehtinyt palautua. Kaiken kaikkiaan tottiksen tunnetila oli hyvä ja selvittiin isommitta virheittä. Ainoastaan seuraamisessa ajoittain aukesi, liikkeestä istumisessa istui hieman vinoon ja hyppynoudossa tuli oudosti hypyn ohi. Muuten oli mallikas suoritus. Jalon kanssa on kyllä ilo tehdä tottista, koska se on niin varma. Tuomari kehui suoritusta ja kiitteli mahdollisuutta arvostella meidän tottista, mikä oli jotenkin liikuttavaa. Arvosanat hyppynoutoa lukuunottamatta erinomaista ja pisteitä kertyi 94. Ilman hyppyvirhettä olisi siis jälleen ollut 99. Kokonaispisteet oli siis upeat 294 ja kirkas luokavoitto.
![]() |
| JK3 Jalo ja kuusi keppiä <3 |
Harmi, että ei ehditty saamaan enempää startteja, sillä kansallisten lajien sm-kisat olisi olleet kotikisat heinäkuun alussa. Ja ykköstuloskin onnistuttiin saamaan. Muttanyt mennään vaan katsomaan ja kannustamaan muita ja talkoilemaan kisoihin. Ehkäpä ja toivottavasti Jalo pysyy kunnossa ja voidaan kisata vielä loppukaudella jäljellä ja yrittää hankkia tuloksia mahdollisesti ensi vuoden sm-kisoihin.
Voron kanssa treenit jatkuu. Jäljellä on käyty treenailemassa harvakeltaan mutta erilaisilla alustoilla. Tottis alkaa tasaisesti nostaa tasoaan, vaikka edelleen se on laiskaa ja passiivista perusmaliin verrattuna, mutta pääasia, että homma etenee. Purut ja tyttis myös etenee vaikkakin rauhakseltaan, mutta kuitenkin etenee. Eilen Voro teki jo piilonkiertoa motivoidusti toki, mutta noin 5-7 metristä ja kokoajan tehdään eteenpäin hallintaa ja iskuharjoituksia sekä löysillä haukuttamista. Kiva on nuoren koiran kanssa harrastella, vaikka ajoittain onkin hieman väsynyt ja toivoton olo lauman yhteiselon ja oman jaksamisen suhteen. Voro on sen verran raskas yksilö edelleen sisällä, joten odotan edelleen, että sillä tapahtuisi jotain oikeaa rauhoittumista ja Voro aikuistuisi. Siihen asti saa jännittää myös, mitä uusia juttuja nuori mies keksii aikuistuessaan kun Voro tunnetusti voi myös lopettaa kaiken yhteistyön. Mutta onneksi ainakin kesä- ja alkusyksy varmasti menee suht vaivattmasti harrastaen ja toivotaan, että talvella Voron kanssa elo olisi jo vähän helpompaa.





Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.