Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

tuo pentu on vaan niin helppo..

En edelleenkään pääse yli enkä ympäri siitä, voiko pennun kasvattaminen ja kouluttaminen olla näin "helppoa". Nyt ollaan Saidan ja Jalon kanssa käyty mm. yhteisillä minilenkeillä, kun ensimmäiset rokotukset on hankittu. Ja jotenkin kaikista pikkuasioista huomaa, miten tuolla pennulla on kova halu oppia ja se todellakin käyttää aivojaan oppiakseen erinäisiä asioita, ja yrittää myös soveltaa oppimaansa. Varmaan tämä johtuu osittain siitä, että esim. tottiksessa ruoka ja leikki ovat riittävän isoja motivaattoreita ja palkkioita pennulle, että se tosissaan miettii, että miten viime kerralla tuon namin/lelun sai. Kun taas Saidan kanssa mikään ei ole ollut koskaan niin mielenkiintoista kun töllätä ja haistella ympärillä olevia koiria (siis jop 50 metrin päästä), ihmisiä, maata jne. Sen vuoksi myös koiran keskittyminen harhailee todella helposti ja itse joutuu olemaa se innostaja/aktiivinen ihminen vaikka näin ei pitäisi olla, ja mistä olen pyrkinyt pääsemään eroon.. yrittänyt aktivoida koiraa ja jos ei hommat maistu niin sitten koira autoon.

Toisaalta nyt kun itsellä on olemassa vertailupohjaa, niin ei Saidan halu oppia vedä vertoja pennun halulle. Jotenkin turhauttavaa välillä, kun senkin jälkeen kun koira jotain osaa niin se ei tarkoita sitä, että koira niin tekisi. Enkä siis tarkoita että kaikki muut koirat tai kiharat menisivät näihin lokeroihin, vaan ylipäätään tuntuu vlillä kuin hakkaisi omaa päätään seinään Saidan kanssa. Mitä järkeä opettaa mitään koiralle, joka ei kuitenkaan toimi opetetun mukaan. On ihan sama opettaako koiralle seuraamisen täydellä katsekontaktilla, koska koepäivänä se ei sitä tee, ellei sitä itseä satu huvittamaan. Tai Saida osaa kävellä hihnassa täysin vetmättä, mutta jos mielentila on hiemankin vilkkaalla päällä tai ulkona on hajuja (joita on todennäköisesti aina!!!), niin ajoittain tuntuu kuin koiraa ei olisi koskaan opetettukaan kävelemään vetämättä. Ja siis hihnakävelyssä jos jossain on varma, että en ole antanut koiran vetää, vaan olen luonteeltani periaatteellinen. Aivan sama, vaikka pakkasta on -20, niin kuin välillä viime talvena oli, pysähdyin joka ikinen kerta kun hihna kiristyi ja siinä seisottiin ja jäädyttiin kunnes Saida itse löysäsi hihnaa. Ja samaan aikaan kuitenkin Saida jumaloi minua, se ei halua mitään muuta kuin meikäläisen hyväksyntää, mutta pääkoppa sekoaa ulkona, mikä johtaa tähän tuskastumisen tunteeseen. 

Tämä asia on korostunut pennun tulon myötä. Ei sen vuoksi, että pentu saisi pinnan kireälle vaan päinvastoin. Nyt minulla on käsitys, minkälaista koiran kasvattaminen ja kouluttaminen voi olla, kun toisena osapuolena on oppivainen ja työhaluinen koira. Nyt meikäläisen haasteena onkin, miten pääsisin rakentamaan minun ja Saidan yhteistä tekemistä parempaan suuntaan. Minun tehtävänihän se olisi oppia kouluttamaan Saidaa, mutta on välillä vaikeaa. Ja kuitenkin samalla Saida on paras koira ikinä... se osaa olla lasten kanssa, se on äärettömän kiltti, tykkää rapsutuksista ja on todellinen halikihara, joka nauttii täysillä esimerkiksi metsässä vapaana juoksentelusta. Nyt itse haluaisin kovasti vielä harrastella Saidan kanssa tokon avoimessa luokassa ja sitten kenties lopetetaan tokoilu. Voi olla, että kun tuo pentu kasvaa, niin voin tottisintoilun keskittää siihen ja tehdään Saidan kanssa sitten muita juttuja.. aika näyttää..

ja vielä on pakko todeta, että Saida on todella tottelevainen ja ihana koira. Mutta kun itse halusin harrastuskoiran, niin siltä kuitenkin pitäisi löytyä tiettyja piirteitä ja ominaisuuksia, joita kiharakarvaisessa noutajassa on luonnollisesti ehkä vähän rajallisesti. Tottakai pidän itsekin koiriani ennen kaikkea kumppaneina ja parhaina mahdollisina kavereina ja perheenjäsenenä, mutta samalla toivoisi koiraan hieman enemmän potkua.

Tähän loppuun vielä ensimmäinen video jalon tottiksesta.. paljon tuon videon avulla taas pääsi eteenpäin, kun tietää, missä meni vikaan.. kiitos Marikalle ja Rikulle kuvaamisessa auttamisesta :)


sunnuntai 13. lokakuuta 2013

nuorten koirien NOME-päivä ja pennelipohdintaa

Tänään oli Pirkan nuuskujen järkkäämä koulutus nuorille nome-koirille. Saidan kanssa piti tietysti osallistua kun tiedossa ei nyt ole kimppatreenejä lukuun ottamatta mitään koulutuksia ennen ensi kevättä/kesää. Täytyy myöntää, että hieman pettynyt olen koulutukseen siinä mielessä, että koulutus ei ollut mitenkään tasapuolinen vaan joidenkin koirien kanssa hinkattiin useita toistoja ja pitkiä markkeerauksia ja ohjauksia kun taas toiset, kuten minä ja saida, saimme koko päivän aikana tehdä vain muutaman markkeerauksen ja pari ohjausta. Pari vinkkiä ohjausmatkan pidentämiseen sain katsomalla muiden koulutusta. Lisäksi teimme hyvän ohjausharjoituksen, jonka uskon auttavan paitsi ohjauksen myös kakkosmarkkeerauksen opettamisessa. Kuviossa avustaja vei motivoituna (jatkossa voidaan viedä sokkona) meidän eteen (n. 10m.) damin. sen jälkeen käännyttiin 180 astetta ja suoraan linjaan tuli ykkösmarkkeeraus, jonka koira pääsi hakemaan. Palautuksen aikana samaan paikkaan vietiin piilossa ohjausdami. Palautuksen jälkeen käännyttiin vauhdilla 180 astetta ensimmäisen ohjausdamin suuntaan ja lähetettiin koira hakemaan ja lähipillityksellä talteen. Kun tämä oli haettu niin käännyttiin vielä kerran 180 astetta ja haettiin toinen piilossa ollut ohjausdami. Tämä oli meilla todella toimiva harjoitus, jatkossa sitten voi pidentää matkaa ja viedä ei-motivoituja ohjausdameja ja lisäksi pienentää kulmaa ensin noin 140 ja sen jälkeen 90 asteeseen.. tämä kuitenkin tulee tehdä vähitellen viikkojen aikana eikä edetä liian nopeasti. Uskon tämän auttavan koiran kykyä jättää vanhat noudot ja keskittyä uuteen noutoon ja uuteen suuntaan mikä helpottaa todella paljon kakkosmarkkeerauksen suorittamista. Lisähuomautuksena vielä tämän päivän treenin perusteella voin todeta, että saida on todella huono markkeeraaja, mikä johtuu vain ja ainoastaan treenin puutteesta.. kun yksinään paljon treenaa ja markkeerauksia ei taippareissa tehdä kuin lyhyellä matkalla niin ei ole niitä tullut treenattua.. no nyt otetaan markkeeraus/ohjaustreenit keskeiseen rooliin ennen lumien tuloa.

alla kuva tämän päivän treeneistä..

Saida ja satakiloinen ohjaaja :) C. Laura Liski
 
Treenien lisäksi tottakai tulee pohdittua etenkin pennun kannalta yleisitä koulutus/kasvatusasioita etenkin Saidan kanssa. Ja ylipäätään tulee seurailtua miten noiden koirien kanssakäyminen kehittyy.. nyt ollaan menty siihen, että vaikka miten leikkisä Saida onkaan niin alkaa sillä lähiakoina varmaan tulla mitta täyteen. Pennun jahtailun vuoksi ollaan parina iltana päädytty siihen, että Saida kiipeää meikäläisen syliin nukkumaan ettei pentu kiusaa.. jos esimerkiksi Jalo nukkuu sohvan toisella puolella ja minä toisella, niin saidalle ei tule mieleenkään mennä pennun puolelle vaan änkee väkisin meikäläisen puolelle sinne käsinojan/meikäläisen päälle ja käy siihen nukkumaan.. voi ressukka :)

Vähän sama asetelma näkyy myös ruokien ja lelujen suhteen.. Jalo on Saidaan verrattuna melko omistushaluinen vaikka minun kanssa leikkiessä sisällä tuo kyllä lelun minulle.. Saidalle pentu ei kuitenkaan ole varmaan koskaan menettänyt lelua (ruokaa nyt ei tarvitse edes mainita:).. vaikka elopainoa saidalla on 20 kiloa enemmän.. pentu vaan sitkeästi roikkuu leluissa kunnes saida luovuttaa :) tätä kirjoittaessa tuleekin mieleen, että jatkossa täytyy nyt siirtää meidän leikkiharjoitteluja ulos, että alkaisi myös siellä palauttamaan lelun minulle.. tällä hetkellä meinaan ulkona pentu karkaa lelun kanssa jos siihen saa mahdollisuuden.. no mutta jos pentu palkkautuu leikkimällä itsekseen eikä koskaan opi tuomaan minulle niin ei kai siinä mitään.. jos suoritukset ovat hyviä niin ei se ole minulta pois, jos pentu palkkautuu yksin leikkimällä.. mutta ainakin nyt yritän panostaa asiaan ja rakentaa pohjaa sille YHTEISELLE leikille :)

Sisäsiisteys on jo niin hienolla mallilla, että kakkahädässä Jalo osaa mennä tuulikaapin oven eteen istumaan ja odottaa että emäntä huomaa.. koko aikana on Jalo tehnyt yhdet kakat sisälle.. viisas pentu.. pissojakin on tullut viimeisen viikon aikana vain pari sisälle, mikä on mielestäni todella hyvin :) Myös ensimmäiset suihkut on otettu.. vesi ei ole Jalolle se mieluisin elementti (vielä), ja pentu yrittää karata tassu ja maha -pesusta heti kun mahdollisuus tulee.. mutta iloisena havaintona on ollut se, että vaikka joudun pitämään jaloa paikallaan suihkuttaessa.. ei se vaikuta pennun mielialaan..samaan suuntaan viittaavat myös yksinoloharjoitelukset.. Jalo saattaa protestoida hetken, mutta melko nopeasti "alistuu" kohtaloonsa ja rentoutuu.. piirre joka Saidan jälkeen on oikein tervetullut :)

Viimeinen havainto on, että pennulla on edelleen mahtava ruokahalu.. saidan ruokahetkinä (Barffaa) pentu katsoo kauhistuneenlamaantuneena vieressä, että enkö mä saa mitään :) tulevaisuudessa uskon että tokokokeissa jne saadaan hyvä vire kun ladon barffiaterian autoon odottamaan palkkana.. ja varmasti voi samaa käyttää pk-haussa ja tietysti jäljellä.. kyllä pennun kasvattaminen ja kouluttaminen on huomattavasti helpompaa kun koira tykkää ruoasta..

torstai 10. lokakuuta 2013

Pentutottista ja koirakavereita..

Pennulle on nyt kertynyt ikää hienot 11 viikkoa.. painoa sellaiset reilut 8 kg.. edelleen täytyy koputtaa puuta ja todeta, miten helppo tuo pentu on ollut. Niin sopeutuvainen ja oppivainen.. :)

Tulevia harrastuksia ajatellen tuolla pennulla on kyllä mahtava ruokahalu.. pentu ei kaipaa nameja (vaikka kuivattu maha suurta herkkua onkin), vaan parhaiten melkeinpä tottiksenkin alkeitakin on tehty ruokahetkinä.. monenlaisia pohjia on tehty seuraamisesta katsekontaktiin ja luoksetuloon. Seuraaminen on edistynyt vaikka täytyy myöntää että olen hieman hukassa tuon pk-tottiksen kanssa.. mutta jotain viettiä olen yrittänyt sinne taustalle saada estämällä hieman pääsemästä kädelle ja siitä suoraan imutukseen.. hyvin tuo pentu ainakin on mennyt. Seuraamista on opeteltu myös pitäen silmällä tuota takapään käyttöä.. eli tehty paljon vasemmalle kaartuvaa ympyrää ja myös täyskäännöksiä.. samoin sivulletulossa pentu osaa jo nyt hienosti kääntyä pienessä tilassa. On myös harjoiteltu katsekontaktia sekä edestä että sivulta.. nopeasti pentu senkin on hoksannut.. suurena apuna on ollut klikkeri jota jo ensimmäisestä päivästä lähtien opetin Jalolle.. suuri apu kun yrittää paikantaa sitä oikeaa tekemistä :)

Niin ja tietysti on paljon leikitty ja nähty uusia ihmisiä ja koiria. Saida tuo hienosti lelun ja kiipeää meikäläisen syliin jos heitän lelun kauas minusta.. ehkä tällä luodaan jotain pohjaa sitten noihin noutojuttuihin joskus (ainakaan metallin nouto ei tuottanut ongelmaa, joten sen puolesta voisi edetä tokossakin ihan sinne EVL:ään saakka, jos ohjaaja ei pahemmin pilaa koiraa:) Alussa halusin tietysti myös nähdä, miten Jalo suhtautuu ylipäätään muihin koiriin.. hyvinhän se suhtautuu.. jos uusi koira tulee liian lähelle ja liian "saidamaisesti" eli kiihtyneesti ja iholle, niin tulee pieni jännähaukku ja jopa ärinää, mutta mikäli toinen osapuoli on melko rauhallinen eikä käy päälle liikaa niin usein tuo haukkukin jää jo pois ja Jalo ei ole milläskään uudesta tuttavuudesta.. eilenkin tavattiin ensimmäistä kertaa kuulokoira Jekku ja kun kaveri oli rauhallinen niin Jalo uskaltautui jopa pyytämään leikkiin :) Paljon tällaisia lisää, niin hyvää tulee..

Harmaita hiuksia aiheuttaa hieman se, kun Jalo pääsee kiipeämään jo sohvalle ja jopa sängylle, mutta alastulo ei tietenkään ole vielä kohdallaan eikä muutenkaan noin pieni saisi hypellä sohvilta alas.. yritän aina nostaa pennun pois jos sohvalla on, mutta kun pennelikin on niin pirun nopea että aina ei vaan ehdi.. voisihan sohvalle menon laittaa myös kielletyksi, mutta kun Saida on päässyt sohvalle niin on jälkeenpäin turha alkaa opettaa uusia sääntöjä ja sen vuoksi vetää helposti myös pennun sohvalle.. jos tuohon jonkin ratkaisun löytäisi..

lopuksi pari kuvaa ensimmäisiltä viikoilta..


Saida tarkkaavaisena.. jälleen kerran.. :)

 "miten ihmeessä tuo jaksaa.. ja jaksaa.."

Kiharakerhon tokoleiri Lammilla, C. Sanna Sierilä