Toisaalta nyt kun itsellä on olemassa vertailupohjaa, niin ei Saidan halu oppia vedä vertoja pennun halulle. Jotenkin turhauttavaa välillä, kun senkin jälkeen kun koira jotain osaa niin se ei tarkoita sitä, että koira niin tekisi. Enkä siis tarkoita että kaikki muut koirat tai kiharat menisivät näihin lokeroihin, vaan ylipäätään tuntuu vlillä kuin hakkaisi omaa päätään seinään Saidan kanssa. Mitä järkeä opettaa mitään koiralle, joka ei kuitenkaan toimi opetetun mukaan. On ihan sama opettaako koiralle seuraamisen täydellä katsekontaktilla, koska koepäivänä se ei sitä tee, ellei sitä itseä satu huvittamaan. Tai Saida osaa kävellä hihnassa täysin vetmättä, mutta jos mielentila on hiemankin vilkkaalla päällä tai ulkona on hajuja (joita on todennäköisesti aina!!!), niin ajoittain tuntuu kuin koiraa ei olisi koskaan opetettukaan kävelemään vetämättä. Ja siis hihnakävelyssä jos jossain on varma, että en ole antanut koiran vetää, vaan olen luonteeltani periaatteellinen. Aivan sama, vaikka pakkasta on -20, niin kuin välillä viime talvena oli, pysähdyin joka ikinen kerta kun hihna kiristyi ja siinä seisottiin ja jäädyttiin kunnes Saida itse löysäsi hihnaa. Ja samaan aikaan kuitenkin Saida jumaloi minua, se ei halua mitään muuta kuin meikäläisen hyväksyntää, mutta pääkoppa sekoaa ulkona, mikä johtaa tähän tuskastumisen tunteeseen.
Tämä asia on korostunut pennun tulon myötä. Ei sen vuoksi, että pentu saisi pinnan kireälle vaan päinvastoin. Nyt minulla on käsitys, minkälaista koiran kasvattaminen ja kouluttaminen voi olla, kun toisena osapuolena on oppivainen ja työhaluinen koira. Nyt meikäläisen haasteena onkin, miten pääsisin rakentamaan minun ja Saidan yhteistä tekemistä parempaan suuntaan. Minun tehtävänihän se olisi oppia kouluttamaan Saidaa, mutta on välillä vaikeaa. Ja kuitenkin samalla Saida on paras koira ikinä... se osaa olla lasten kanssa, se on äärettömän kiltti, tykkää rapsutuksista ja on todellinen halikihara, joka nauttii täysillä esimerkiksi metsässä vapaana juoksentelusta. Nyt itse haluaisin kovasti vielä harrastella Saidan kanssa tokon avoimessa luokassa ja sitten kenties lopetetaan tokoilu. Voi olla, että kun tuo pentu kasvaa, niin voin tottisintoilun keskittää siihen ja tehdään Saidan kanssa sitten muita juttuja.. aika näyttää..
ja vielä on pakko todeta, että Saida on todella tottelevainen ja ihana koira. Mutta kun itse halusin harrastuskoiran, niin siltä kuitenkin pitäisi löytyä tiettyja piirteitä ja ominaisuuksia, joita kiharakarvaisessa noutajassa on luonnollisesti ehkä vähän rajallisesti. Tottakai pidän itsekin koiriani ennen kaikkea kumppaneina ja parhaina mahdollisina kavereina ja perheenjäsenenä, mutta samalla toivoisi koiraan hieman enemmän potkua.
Tähän loppuun vielä ensimmäinen video jalon tottiksesta.. paljon tuon videon avulla taas pääsi eteenpäin, kun tietää, missä meni vikaan.. kiitos Marikalle ja Rikulle kuvaamisessa auttamisesta :)




