Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Rally-toko AVOHYV




Eilen kisasimme reilun puolen vuoden tauon jälkeen Saidan kanssa Rally-tokon AVO-luokassa. Edellisenä iltana tuli katseltua muutama video youtubesta ja kokeiltua Saidan kanssa, miten liikkeet sujuvat. Treenattiin perusasennosta eteentuloja, pyörähdystä ja muita vähän oudompia, mitä ei perus tottiksessa tule treenattua lainkaan. Ennen koetta saatiin lainaan hyppy ja tehtiin pari hyppytreeniä ennen omaa vuoroa.


Ihan kelvollisesti koe meni. Yksi rintamasuuntavirhe lopussa, kun itse käännyin liian nopeasti, joten teoriassa tämä olisi voitu helposti välttää, mutta ensi kerralla viisaampi. :) Tärkeintä, että saatiin hyväksytty 90 pisteen tulos ja vähän palauteltua lajia mieleen ennen kihara-leiriä, missä vedän pienimuotoista koulutusta lajiin tutustuville. Eikä jääty suklaatta tälläkään kertaa, kun tuomari antoi meille tuomarin suosikin palkinnon. :) Linkki suoritukseen löytyy alta.

Jalon kanssa on aloiteltu peltojälkeä uudelleen alusta asti. Hyvän potkun persuksille sain Tuukka Nikolan jälkiseminaarissa, missä kouluttaja oikeutetusti sanoi, että Jalo ei tule selviämään vaikeista jäljistä, kun ei etene nenä edellä. Joten palattiin treeneissä aivan alkuun. 1,5 viikkoa tehtiin pelkkiä paaluja ja eilen aloitin pentujälkien teon. Ei se jälki enää huonommaksi voi mennä, joten tässä ei voi kuin voittaa. Laitellaan jotain videota sitten, kun on vähän nähty, onko mitään muutosta tapahtunut. Voi olla, että kokeet on tältä vuodelta ohi, mutta nykyisellä tasollaan jälki on kammottavaa, joten en näe kauheasti muitakaan vaihtoehtoja. Katsotaan, miten projektissa käy :)

Rantakuvat on otettu tällä kertaa Turussa, missä löydettiin Haunisten altaalta hyviä lenkkimaastoja. Loma on vaan parasta, vaikka ei aina aurinko paistaisikaan!









tiistai 14. kesäkuuta 2016

IP1 C92 ja pentupäiviä...




Sain vihdoin videolle Jalon ipo-kokeen C-osan. Piilonkierroissa oli vauhtia, mutta haukku pudotti pisteitä. Pakopaikalle siirryttäessä edisti todella paljon enemmän kuin treeneissä, mutta oli täysin hallinnassa. Huono jaksotus minulta. Paossa iski hyvin, kun miettii Jannen ja oman moken pituuseroa. Jälkivartoinnissa häiritsi, mutta ei ollut yhtään yllätys viimeistelytreenien jälkeen. Uudelleenhyökkäyksessä pysyi todella hyvin ja sehän näyttää videolla jopa ajoittain vastustavan. :) Pitkässä liikkeessä vauhtia taas todella paljon. Kokeenomaisia ja vierailla maalimiehillä tehtyjä pitkiä liikkeitä ihan liian vähän takana, joten vaihtoi viettiä kesken kaiken, mutta onneksi kuitenkin hyppäsi ja puri. Voi tästä osittain syyttää ihan omia treenejä, koska Jalolle olisi pitänyt treenata kokeenomaisia hyppyjä ennen koetta eikä niin, että hiha on pitkään esillä. Alla video C-osasta.

IPO-1 C92

Hyvä fiilis kuitenkin jäi ja uskoa itseen ja omaan koiraan tuli rutkasti lisää.




Treenejä aloiteltiin uudelleen viime viikonloppuna Jalon toisen kasvattajan (ei Suskin) pentupäivillä. Vuorossa oli jälkeä, tottista ja tyttösuojelua. Jalolle tehtiin ensimmäinen täysin vieras jälki. Ei vaikuttanut koiraan onneksi millään tavalla, vaikka jälki ei nyt suoranainen menestyskään ollut.  



Jälkien jälkeen suunnattiin tottistelemaan. Jalolla teemana oli hyvä vire ilman haukutusta, tempon vaihdot (erit. juoksu) ja jäävät. Jäävissä jätin nyt pois ennakoivat merkit seisomista lukuun ottamatta ja teki todella hyvin. Virekin pysyi hyvänä, vaikka itse teki kovasti mieli haukuttaa, kun tuntui matkalaukulta. Kaverin kommenttien ja kuvien perusteella kuitenkin teki häntä heiluen iloisesti töitä. Juoksu on parantunut kokoajan, samoin kuin askellus ylipäätään. Pompottaa kokoajan vähemmän ja tekee tasaisemmin.


Sunnuntaina tottiksessa keskityttiin kontaktin säilyttämiseen häiriöstä huolimatta. Liikkeessä pysyi paremmin kuin paikallaan ollessa, mutta hyvin keskittyi minuun, kun miettii miten vähän on tällaisia treenejä tehty. Näitä vielä paljon lisää, niin saadaan Jalo skarppaamaan entistä paremmin häiriön keskellä. Tottiksessa viikon päästä on vuorossa Mia Skogsterin yksäri, joten josko sieltä saa taas hyviä ideoita jatkoon.

Tyttösuojelussa tehtiin pohjia selkäkuljetukseen ja piilolta kutsuun. Tulin siihen tulokseen selkäkuljetuksessa, että opetan ensin laudan avulla Jalon nostamaan takapään ylös niin, että etutassut pysyvät paikoillaan ja toisena treeninä ottamaan kontaktia vasempaan jalkaan. Piilolta kutsu meni älyttömän hyvin ilman mitään liina-apuja tai muita. Päästin Jaloa piilolle apparin eteen haukkumaan ja välillä Jalolle annettiin puru ja välillä kutsuin sivulle ja appari tuli palkkaamaan viereen. Hallinta tuskin tulee kokeessa olemaan ongelma, joten oikean maalimiehen kanssa ei varmaan montaa kertaa kokeilla, vaan keskitytään siihen piilohaukun tunnetilaan edelleen.

Postauksen kuvat on otettu pentupäivien ekan päivän tottiksista..

Saidan kanssa on nyt muutaman kerran vaihtelun vuoksi tokoiltu.. katsotaan, jos saisin niistä kirjoitettua joku päivä jotain :)

perjantai 3. kesäkuuta 2016

JK3 ja muita jälkihommia...

Viime viikonloppuna startattiin Saidan kanssa oman seuran jälkikokeessa kolmosluokassa. Se starttihan tuli näin ollen huomattavasti aikaisemmin, kuin mitä olin ajatellut. Aika nopeasti treenattiin luoksetuloa ja noudon luovutusta eteen ja Saida oppi suht nopeasti. Vain yhdessä treenissä Saida tarjosi todella vahvasti suoraan sivulletuloa, mutta onneksi vain yhdessä.

Jäljet oli 2-luokan kokeen jälkeen menneet treeneissä enemmän tai vähemmän pieleen, janat olivat kaoottisia ja jälki haahuilua. Esineruudussa kulki ihan kelvollisesti. Näin ollen suuria odotuksia ei kokeeseen mennessä ollut, enkä miettinyt tottistakaan juuri lainkaan, sillä en uskonut, että tottiksiin asti edes päästäisiin.

Jäljellä jana oli odotetunlaisesti semikaoottinen. Pari kolme lähetystä ja ohjaajan oma sähläys maksoi 12 pistettä ja janalta pisteitä kertyi 28.

Melko nopeasti tuli ensimmäinen keppi, mikä oli helpotus, kun yleensä ensimmäisen kepin jälkeen Saidan jäljestys on vielä varmempaa. Ekan kepin jälkeen tuli kulmia ja edettiin melko pitkä matka ennen toista keppiä. Olin ihan varma, että oltiin menty kakkoskepistä yli. No matka jatkui ja välillä katselin kännykän sportstrackerin kelloa. Parissa paikassa Saida joutui vähän miettimään, missä jälki kulkee, mutta todella hienosti se selvitti kinkkisetkin kohdat. Loppua kohden keppejä alkoi tulla tasaiseen tahtiin. Viidennellä kepillä oltiin edelleen keskellä metsää, joten tajusin, että kakkoskeppi ei ollutkaan jäänyt metsään, vaan kaikki oli tallessa. Jatkettiin jäljestystä. Viimeisellä keppivälillä en edes pitänyt enää liinasta kiinni, Saida vauhti oli rauhallinen, mutta se teki tarkasti töitä, eikä ollut ajatustakaan mistään sunnuntaikävelystä. Vihdoin tultiin tien varten. Saida pyöri muutaman metrin säteellä ympyrää ja lopulta paikansi minun takaani viimeisen kepin. Aikaa oli kulunut 33 minuuttia.

Ihan käsittämättömän hienosti Saida jäljesti. On se kumma, kun treeneissä koira tekee mitä sattuu, mutta kokeessa skarppaa todella hienosti. Erään toisen jälkeä harrastavan kihara-kaverin kanssa joskus juteltiinkin, että kihara on koira, joka tarvii haastetta. Pieni söherrys ei saa niitä esittämään parastaan ja vielä kun treeneissä usein jäljentekijä kulkee jäljellä mukana, niin varmaan jotenkin tulee luotettua ja nojauduttua siihen jäljentekijään (vaikka koiraa en koskaan treeneissä ohjastakaan) mutta ehkä ei tule koiraa luettua niin paljon kuin mitä kokeissa. Mietinkin, että ehkäpä myös treeneissä jäljestän jatkossa yksin ilman jäljentekijää. Kyllä sportstrackerilla aina tien autolle löytää, jos sattuu eksymään :)

Jäljeltä suunnattiin esineruutuun. Juotin Saidaa, mutta se tuntui lämppäesineestä huolimatta laiskalta. Ja ruutu oli samanmoinen. Saida laahusti ruudussa ja välillä jäi tuijottamaan minua. Paikansi myös pari esinettä, mutta en antanut noutokäskyä, kun en ollut asiasta varma. Tuomari sitten arvostelussa totesi Saidan moodin olleen jollain tavalla aivan väärä, kun se kyllä löysi esineet, mutta ei jostain ihmeen syystä niitä minulle tuonut. No itsellä on jo ajatus siitä, miksi näin kävi, mutta ei siitä sen enempää. :)

Viimeisenä oli vuorossa tottis. Saidan ja minun epäonneksi vielä jouduttiin paikkamakuuseen ensin. Ilmossa Saida oli ihan siedettävässä vireessä, paikkamakuu erittäin hyvä sillä ylösnousu oli todella hidas. Aloituspaikalla Saida tuntui todella löysältä ja seuruu oli sen mukainen. Jouduin antamaan lopussa pari uusintakäskyä, mutta ei kauheasti auttanut. Jäävissä Saida teki matalassa vireessä, mutta oikeat liikkeet. Istuminen vielä erittäin hyvä. Esimmäisessä luoksetulossa tuli hienosti etee, mutta jäi vähän kauas ja loppua kohden hiljensi liikaa vauhtia niin tippui puutteelliseen. Seisomisessa yritti tulla eteen, mutta asento oli vino. Taisi sekin olla puutteellinen. Mutta sentään se yritti eteen eikä vanhalla tyylillä takaakiertäen joten oli siihen älyttömän tyytyväinen.

Kahden kilon kapulalla lähti hyvin, mutta tuli ravilla takaisin ja pudotti löysän otteen takia kapulan minun eteeni. Odotin hetken ja Saida nosti kapulan ja luovutti eteen. Hieno Saida! Hyppynouto oli ihan kelpo ja arvosana olikin erittäin hyvä. A-esteellä lähti ihan hyvin, mutta normaalia rauhallisemmalla vauhdilla. Takaisin tullessa vauhti ei varmaankaan riittänyt, kun jotenkin oli tömähtänyt esteeseen (ei onneksi mitenkään pahasti). Kurkisti kapula suussa esteen taakaa, tuli sivusta ohi ja luovutti eteen. Ei voi olla kuin tyytyväinen kaikista eteenluovutuksista.

Viimeisenä eteenmeno. Virittely taas ok, lähti suoraan, mutta hitaammin kuin aiemmissa kokeissa. Meni ekalla maahan ja toisella käskyllä ylös. Taisi olla hyvä tai erittäin hyvä. Tottiksesta pisteitä kertyi 78, mikä oli meille ihan kelpo tulos kaikki muuttujat huomioiden. Tuomari jälkeenpäin totesi, että häntäkin vähän ärsyttää, kun joutuu kaikissa liikkeissä arvostelussa toteamaan, että pitäisi olla nopeampi ja voimakkaampi, vaikka hän itsekin näkee, että koiran temperamentti ei ikinä sellaiseen riitä. Mutta tottahan toki sen ymmärtää, että suoritusta verrataan koeohjeeseen eikä muut asiat kauheasti paina. :) En itsekään haluaisi, että lässähtäneellä tottiksella saa yhtä hyvät pisteet kuin voimakkaalla suorituksella, joten pisteet olivat oikeutetut.

Kokonaisuudessaan kerättiin 236 pistettä, jolla irtosi VOI-3 tulos ja JK3 koulari. Tästä on hyvä jatkaa! Heti ei kuitenkaan ole kokeita tulossa. Lepäillään kuumin aika ja treenataan luoksetuloja ja noutoja varmemmaksi ja kokeillaan, saisiko etäpalkalla Saidaan potkua. Jos ei, niin sitten mennään tällä, mutta yritetään :) Katsellaan sitten elokuussa vaikka taas startteja.


JK3 Saida <3

Myös Jalon kanssa on ahkeroitu jäljellä. Eilen käytiin kasvattaja Susannalla meidän jälkeä näyttämässä. Tai pikemminkin hakemassa apua ongelmiin. Ajettiin rutikuivalla multapellolla kaksi jälkeä. Jalon molemmat jäljet olivat noin 400 askelta, ensimmäinen lähenteli varmaan viittäsataa. Ensimmäisellä jäljellä neljä kulmaa, toisella viisi. Otin Suskilta vieraat esineet, koska niitä ei Jalolla oli treenattu ikinä. Esineiden joukossa oli kivoja "leluja", kuten letkun pätkiä ja vanusta tehty esine. Jalo aloitti jäljen ajamisen todella, jopa pelottavan, hyvin. Liian pienistä ruoista sain palautetta, joten jatkossa isompaa makkaranpalaa kehiin. Alun jälkeen vähän vauhti kiihtyi jolloin Suski otti ohjat ja puolipidätteellä rauhoitti Jalon menoa ilman, että Jalo olisi paineistunut. Tästä sitten väännettiin, kun alkuun et tajunnut tekniikkaa lainkaan, vaan pidätin koiraa liikaa, ja se paineistui. Aika hyvin päästiin toki ajamaan löysällä liinalla, mutta pariin otteeseen tuntui mopo karkaavaan käsistä. Vihdoin päivän päätteeksi ymmärsin pakotetekniikan ja ehkä näillä eväillä nyt sen suhteen päästään eteenpäin.

Vieraat esineet Jalo nappasi lähes systemaattisesti ekalla jäljellä suuhun. Vähän toruin ja laitoin esineen parin askeleen päähän ja uusintalähetys. Toisella tai kolmannella kerralla kaikki enineet onnistuivat. Toisella jäljellä Jalo ei ottanut yhtään vierasta esinettä suuhun, tosin yhtä taisi koskea. Mutta huippua joka tapauksessa. Suski kehotti vielä kiinnittämään enemmän huomiota itse esineisiin eikä niin kiireessä etsi palkkaa, mikä oli kyllä hyvä muistutus itselle.

Kulmat oli toisella jäljellä äärimmäisen hyvät. Ongelmia tulee, jos minä kehun tai alan ennakoimaan. Kuulemma en anna edes koiran tehdä virhettä, kun jo olen estämässä sitä :D Eli työrauha koiralle. Vastaavasti kuulemma alan ennakoimaan itse kulmia ja teen koirasta hermostuneen, joten nyt pitää vain luottaa koiraan, mutta toisaalta samalla olla jäljen teossa tarkempi siten, että itse on aina varma, missä jälki kulkee.

Suski kehotti minua myös olemaan hiljaa, sillä sanoi Jalon olevan aika herkillä minuun päin ja reagoi kaikkeen sanomiseen oli se sitten hyvää tai pahaa ja koira kiihtyy liikaa. Eli jatkossa suu supussa. Vastaavasti minun pitää oppia pysähtymään nopeammin kun koira syö jäljellä. Monasti ehdin ottaa yksi tai kaksi askelta koiran perään mikä painostaa sitä liikkumaa eteenpäin, joten nyt sekin syyniin.

Paljon sai siis kehitysideoita. Päätin myös osallistua kasvattajan peltojälkikurssille, joka tosin on Inkoossa asti, mutta kukapa sitä ei ajaisi 300 kilometriä jäljen takia, varsinkin kun tietää, että kouluttajilla on paljon annettavaa... :D

Jalo ja jälkimaasto