Otsikko kuvaa tällä hetkellä parhaiten pentua. 16 viikon rokotuksilla painoa oli 15,5, kiloa ja koon 40 takki alkaa olla pieni. Hampaat ovat vaihtumassa ja muutenkin kovin sinnikäs ja tarmokas pentu koettelee välillä jaksamista, mutta onneksi pentuvaihe on ohimenevää ja toivon, että tuo sinnikkyys ja tarmo tulee aikuisena sitten joskus hyvissä asioissa esiin. Nyt se tulee lähinnä armottomana puremisena, joka kohdistuu ihan kaikkeen. Lisäksi sinnikkyys ja myös tietynlainen kovuus tai ei-herkkyys näkyy siinä, että ei meinaa aikuisten koirien eikä minun sanomiset oikein mennä perille. Tästä syystä ovat sisätiloissa etenkin Jalon kanssa paljolti erossa. Joku herkempi pentu ymmärtäisi pysyä Jalosta kaukana, mutta herkkyys ei ole ehkä Vorosta ensimmäisenä mieleen tuleva asia. :D
Vaikka riivinrautavaihe onkin menossa, olen tykästynyt pentuun kyllä. Siinä on paljon sellasiia piirteitä mistä tykkään, enkä nyt puhu pelkästään mistään harrastusominaisuuksista vaan ennen kaikkea arkielämään vaikuttavista asioista. Jotkut ajattelevat niiden olevan samoja asioita, ja olen joskus kuullutkin todettavan, että parhaat harrastuskoirat ovat hankalia arjessa, mutta ihan en tätä itse allekirjoita. Saida on tästä hyvä esimerkki. Se oli pikkupentuna Voron tavoin sinnikäs ja kohdisti paljon tarmoaan minuun, mutta aikuistuttuaan on ollut äärimmäisen kiva kotikoira, mutta samalla hyvä harrastuskoira. Ja Voro vaikuttaa samanlaiselta. Katsotaan missä lirissä olen tuon teinihirviön kanssa puolen vuoden päästä kun se kasvaa. Mutta tärkeintä tässä vaiheessa, että pentu tuntuu omalta.
 |
| Kuva: Maikki Lukka |
Yllä mainitun lisäksi Voro tuntuu olevan sopivan laumaviettinen, se pysyy laumassa, vaikka rohkeutta riittää. Se ilmentää jonkinlaista terävyyttä, mutta reaktiot ovat olleet 95% järkeviä. Mutta nyt ollaan etenkin hihnaohitusten yms suhteen panostettu että saadaan jo nuorena nuo töhöilyt toivottavasti pois. Autoja tykkäisi joskus jahdata, mutta uskoo aika hyvin jo kun kieltää ajoissa. Koirista luopuu aika hyvin lenkillä, kunhan mikään rähjä ei tule ihan lähelle. Luopuminen on helpompaa jos isot koirat on vieressä näyttämässä mallia. Helposti luopuu koirista ja palkkaantuu kun anna ruokaa luopumisesta myös esim hallilla jossa ollaan pari kertaa vierailtu. Alkuun yritti muutamia koiria kutsua leikkimään, mutta kun käänsi huomion minuun ja sai ruokaa, unohti ympäristön. Näin siis tällä hetkellä. Myöhemmin varmaan muutkin koirat alkaa kiinnostaa todella paljon enemmän.
IGPRM:eissä oltiin visiitillä pari viikkoa sitten. Aamupäivä oli aika kamala, kun ei ollut pennulla muu kuin aksaremmi mukana ja se yritti terrorisoida ja purki kaiken tarmonsa kyllä minuun ja ympäristöön. Iltapäivällä tajusin ottaa mukaan leluja, tyhjän limsapullon ja luun niin Voro keskittyi niihin ja antoi ihmisparkojen olla. :D
Nukkuminen on tällä hetkellä Voron mielestä ajanhaaskausta päiväsaikaan. Meillä ei siis nukuta kuin silloin, jos laitan rajattuun tilaan yksin. Yöllä nukkuu myös ongelmitta mutta päiväunet ei oikein maistu. Toki jos ollaan autolla liikkeellä niin vain nukkuu, koska sielläkin tietysti on rajattu tila.
Muutaman kerran ollaan käyty puruhommeleissa. Ensimmäisellä kerralla käytiin hakemassa apua lähinnä meidän leikkiin, kun Voro oli kova murisemaan ja todella totinen taisteluleikissä kun vertaan moneen muuhun maliin. Maalimies osasi kyllä hyvin nopeasti vahvistaa ja totesi niin kuin arvelinkin, että saalista pitää vahvistaa. Toisella kerralla olikin jo sitten tapahtunut edistystä. Olin välissä tehnyt itse muutaman leikityksen, mutta varmasti myös vain aika vie tätä asiaa eteenpäin. Toisessa leikityksessä maalimies sitten kokeili erinäisiä juttuja jos murina loppuisi ja lopulta keksikin miten pentu menee lopulta saaliille. Sen jälkeen olen pari kertaa leikkinyt ja leikki on mennyn eteenpäin ja itsekin saanut harjoiteltua irrotuksia ja rauhaa. Leikityksissä kokeiltiin myös haukkua ja ihan kivasti se tuottaa myös sitä.. toki sillä neljän kuukauden ikäisellä tarmolla mitä vaan pystyy. Ollaan harjoiteltu haukkua myös ruoalla kotona ja vaikuttaa siltä, että se kyllä tulee tuottamaan ja haukkuminen tulee olemaan Vorolle mieluisaa. Pari hammasta on edestä vaihtunut ja muut alkavat luojan kiitos vaihtua ja muutenkin parempi antaa nyt pennun kasvaa leikkimistä ajatellen, joten jätetään nyt ne ommat joksikin aikaa tauolle.
Jäljellä ollaan käyty tasaisesti. Välillä on viikon tauko ja sitten taas ajellaan muutama päivä. Käytiin pariin otteeseen mullallakin kun nurmikko oli niin helppo, mutta siellä vaikka Voron nenä kävi paljon ja jäljesti aika kivasti vaikealla alustalla, oli rytmin löytyminen vaikeampaa ja ajattelin, että ajellaan nyt loppukausi kuitenkin nurtsilla, että saan tehtyä rytmiä eikä pennulle jää liian vaikeaa mielikuvaa jäljestä. Seuraavaksi koitetaan suunnata johonkin vähän klanimmalle nurtsille niin saadaan sinnekin vähän haastetta. Myös vähän pidemmällä alustalla käytiin kerran ihan kokemuksen vuoksi. Jäljellä Voro on todella kiva, maavainuinen ja hyvin motivoitunut. Kolmisen viikkoa sitten siirryttiin donitsista oikeaan jälkeen, koska en ehtinyt enää täyttää donitsia riittävän rauhassa, ja ollaankin ajeltu jälki loppuun ja sen jälkeen olen tarjonnut purkin eteen jolle menee maahan. Purkki ei ole jäljen päässä koska Voro ei sitä jäljen imussa olisi ilmaissut ennen kuin olisi tarkistanut ettei jälki jatku niin tehtiin nyt väliaikaisesti sitten näin. Tällä viikolla huomasin, että Jalo alkoi mennä heti purkilla maahan eikä enää lähtenyt etsimään jälkeä, joten tänään uskalsin kokeilla lopussa olevaa purkkia ja sen ilmaisi hienosti maahan menemällä.
Jäljellä ja myös arjessa on tullut esiin, että maasta löytyvä ruoka on Vorolle tärkeää. Siis todella tärkeää, niin tärkeää, että sen takia voi vähän raivotakin. Tästä syystä muutettiin jäljenkin loppua ja ensimmäisinä viikkoina tuolle purkille noin, etten nosta pentua pois, joka aiheuttaa pennulle konfliktin. Myös arjessa on sama haaste, jos Voro löytää jotain maasta. Onneksi jätä-käsky on jo todella vahva ja tullaan pois niin hevosenpaskasta kuin kaikesta muustakin. Näitä vaan täytyy kovasti ylläpitää.
 |
| Kuva: Outi Haula |