Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

maanantai 22. marraskuuta 2021

Marraskuu

 Marraskuu on kohta jo ohi. Syksy on mennyt kovaa vauhtia. Viikonloput ovat olleet tähän asti toimintaa täynnä. Vähitellen harrastushommat vähenee ja talvi tulee päälle. Pentukin on kasvanut siinä samassa, eilen painoa oli 20,1 kiloa ja mittaa on noin 56-57cm, joten eiköhän siitä ihan passelin kokoinen mies kasva. :D Yhteiselo on mennyt ehkä piirun verran eteenpäin kolmessa kuukaudessa. On ollut itsellekin kokeilemista, millä tavalla Jaloa ja pentua tulee eri tilanteissa ohjata ja miten paljon Jaloa pitää rajoittaa. Ajan myötä opin, että Jalolle ei voi antaa liikaa vapauksia, vaan se on pidettävä ruodussa ja vähitellen kynnys tehdä pennulle pahaa on madaltunut. Ei se pentua edelleenkään siedä lähellään, mutta nykyään aika hyvin väistää myös sisällä, jos vaan mahdollista. Ulkona ovat intoutuneet juoksemaan nyt yhteensä 4 kertaa 3 kuukauden aikana. Eiliseltä rundilta tämänkin postauksen kuvat. Helpottavaa, kun pahin vaihe alkaa ainakin hetkellisesti olla ohi. Mikäli pentu jossain vaiheessa ajattelee menevänsä väistävän Jalon yli, tulen itse puuttumaan siihen, koska vaikka Jaloa joutuu rajoittamaan käytöksen osalta ja kynnystä raivoamiseen on jouduttu nostamaan, tulen silti pitämään Jalon puolia niin kauan kuin taloudessa asuu kaksi maliurosta. Tai toinenhan on vielä virallisesti tervu, mutta koska tällä turkilla ei näyttelyn H-tulosta tervukehästä heru, aion rekata Voron maliksi ennen 9 kuukauden ikää.




Kisarintamalta sen verran, että käytiin Jalon kanssa pyörähtämässä FH-RM kisoissa huonolla menestyksellä. Liian vähän treeniä koiralle joka tarvitsisi paljon treeniä kisakunnon ylläpitämiseksi. Jalo oli jotenkin haluton ja todella huono ja riistarikkaalla lyhyellä pellolla ei vaan keskittyminen riittänyt. Varmaan meidän fh-ura päättyi tähän. Ensi vuonna piipahdetaan pellolla vain metsäjäljen takia. Toivottavasti päästään vielä ainakin kokeilemaan kolmosluokkaa. Yritetään päästä tänä vuonna vielä toko-kokeeseenkin kun on saatu voi-luokan liikkeitä edes kohtuulliseen kuntoon. Valmista siitä ei koskaan taida tulla. Ensi vuonna kuitenkin säännöt muuttuvat niin mennään kokeilemaan, jos vaan paikka saadaan.



Saida on jatkanut eläkepäiviään rennosti. Kortisonilääkityksessä viedään viimeisiä. Talven aikana näkee pärjätäänkö ilman lääkitystä ja voisiko ensi vuonna vielä treenailla pellolla muutenkin kuin omaksi huvikseen.

Pennun kanssa ollaan tehty lähes päivittäin vähän tottista ja silloin tällöin apparin kanssa leikitystä. Hampaat vaihtuvat edelleen, vasta edessä on uusi kiiltävä rivi, muut vielä maitohampaita. Varmaan menee ensi vuoden puolelle kun käydään taas tapaamassa maalimiestä. Tai sitten tehdään talvi tyttistreeniä ja aloitetaan vasta keväällä sitten purut, jos aloitetaan. Hyvältä ainakin nyt on mm. irrotukset vaikuttaneet ja parempi antaa tällaisen kiukkuisen terävän pennun mielen vähän kasvaa sen sijaan, että sitä kuormittaa liialla treenillä. Viimeisiä jälkiä viedään kans. Kohta saa laittaa talvitauolle. Saa nähdä mikä höyryjuna ensi keväänä on liinan päässä. :D 

Kuvat tosiaan eiliseltä lenkiltä. Yön aikana oli tullut lunta. Vaikka näistä kolmesta huolehtiminen vie joskus voimia, kyllä ne tuovat elämään myös niin paljon iloa!





lauantai 23. lokakuuta 2021

Riivinrauta

Otsikko kuvaa tällä hetkellä parhaiten pentua. 16 viikon rokotuksilla painoa oli 15,5, kiloa ja koon 40 takki alkaa olla pieni. Hampaat ovat vaihtumassa ja muutenkin kovin sinnikäs ja tarmokas pentu koettelee välillä jaksamista, mutta onneksi pentuvaihe on ohimenevää ja toivon, että tuo sinnikkyys ja tarmo tulee aikuisena sitten joskus hyvissä asioissa esiin. Nyt se tulee lähinnä armottomana puremisena, joka kohdistuu ihan kaikkeen. Lisäksi sinnikkyys ja myös tietynlainen kovuus tai ei-herkkyys näkyy siinä, että ei meinaa aikuisten koirien eikä minun sanomiset oikein mennä perille. Tästä syystä ovat sisätiloissa etenkin Jalon kanssa paljolti erossa. Joku herkempi pentu ymmärtäisi pysyä Jalosta kaukana, mutta herkkyys ei ole ehkä Vorosta ensimmäisenä mieleen tuleva asia. :D

Vaikka riivinrautavaihe onkin menossa, olen tykästynyt pentuun kyllä. Siinä on paljon sellasiia piirteitä mistä tykkään, enkä nyt puhu pelkästään mistään harrastusominaisuuksista vaan ennen kaikkea arkielämään vaikuttavista asioista. Jotkut ajattelevat niiden olevan samoja asioita, ja olen joskus kuullutkin todettavan, että parhaat harrastuskoirat ovat hankalia arjessa, mutta ihan en tätä itse allekirjoita. Saida on tästä hyvä esimerkki. Se oli pikkupentuna Voron tavoin sinnikäs ja kohdisti paljon tarmoaan minuun, mutta aikuistuttuaan on ollut äärimmäisen kiva kotikoira, mutta samalla hyvä harrastuskoira. Ja Voro vaikuttaa samanlaiselta. Katsotaan missä lirissä olen tuon teinihirviön kanssa puolen vuoden päästä kun se kasvaa. Mutta tärkeintä tässä vaiheessa, että pentu tuntuu omalta.


Kuva: Maikki Lukka

Yllä mainitun lisäksi Voro tuntuu olevan sopivan laumaviettinen, se pysyy laumassa, vaikka rohkeutta riittää. Se ilmentää jonkinlaista terävyyttä, mutta reaktiot ovat olleet 95% järkeviä. Mutta nyt ollaan etenkin hihnaohitusten yms suhteen panostettu että saadaan jo nuorena nuo töhöilyt toivottavasti pois. Autoja tykkäisi joskus jahdata, mutta uskoo aika hyvin jo kun kieltää ajoissa. Koirista luopuu aika hyvin lenkillä, kunhan mikään rähjä ei tule ihan lähelle. Luopuminen on helpompaa jos isot koirat on vieressä näyttämässä mallia. Helposti luopuu koirista ja palkkaantuu kun anna ruokaa luopumisesta myös esim hallilla jossa ollaan pari kertaa vierailtu. Alkuun yritti muutamia koiria kutsua leikkimään, mutta kun käänsi huomion minuun ja sai ruokaa, unohti ympäristön. Näin siis tällä hetkellä. Myöhemmin varmaan muutkin koirat alkaa kiinnostaa todella paljon enemmän.

IGPRM:eissä oltiin visiitillä pari viikkoa sitten. Aamupäivä oli aika kamala, kun ei ollut pennulla muu kuin aksaremmi mukana ja se yritti terrorisoida ja purki kaiken tarmonsa kyllä minuun ja ympäristöön. Iltapäivällä tajusin ottaa mukaan leluja, tyhjän limsapullon ja luun niin Voro keskittyi niihin ja antoi ihmisparkojen olla. :D

Nukkuminen on tällä hetkellä Voron mielestä ajanhaaskausta päiväsaikaan. Meillä ei siis nukuta kuin silloin, jos laitan rajattuun tilaan yksin. Yöllä nukkuu myös ongelmitta mutta päiväunet ei oikein maistu. Toki jos ollaan autolla liikkeellä niin vain nukkuu, koska sielläkin tietysti on rajattu tila.

Muutaman kerran ollaan käyty puruhommeleissa. Ensimmäisellä kerralla käytiin hakemassa apua lähinnä meidän leikkiin, kun Voro oli kova murisemaan ja todella totinen taisteluleikissä kun vertaan moneen muuhun maliin. Maalimies osasi kyllä hyvin nopeasti vahvistaa ja totesi niin kuin arvelinkin, että saalista pitää vahvistaa. Toisella kerralla olikin jo sitten tapahtunut edistystä. Olin välissä tehnyt itse muutaman leikityksen, mutta varmasti myös vain aika vie tätä asiaa eteenpäin. Toisessa leikityksessä maalimies sitten kokeili erinäisiä juttuja jos murina loppuisi ja lopulta keksikin miten pentu menee lopulta saaliille. Sen jälkeen olen pari kertaa leikkinyt ja leikki on mennyn eteenpäin ja itsekin saanut harjoiteltua irrotuksia ja rauhaa. Leikityksissä kokeiltiin myös haukkua ja ihan kivasti se tuottaa myös sitä.. toki sillä neljän kuukauden ikäisellä tarmolla mitä vaan pystyy. Ollaan harjoiteltu haukkua myös ruoalla kotona ja vaikuttaa siltä, että se kyllä tulee tuottamaan ja haukkuminen tulee olemaan Vorolle mieluisaa. Pari hammasta on edestä vaihtunut ja muut alkavat luojan kiitos vaihtua ja muutenkin parempi antaa nyt pennun kasvaa leikkimistä ajatellen, joten jätetään nyt ne ommat joksikin aikaa tauolle.

Jäljellä ollaan käyty tasaisesti. Välillä on viikon tauko ja sitten taas ajellaan muutama päivä. Käytiin pariin otteeseen mullallakin kun nurmikko oli niin helppo, mutta siellä vaikka Voron nenä kävi paljon ja jäljesti aika kivasti vaikealla alustalla, oli rytmin löytyminen vaikeampaa ja ajattelin, että ajellaan nyt loppukausi kuitenkin nurtsilla, että saan tehtyä rytmiä eikä pennulle jää liian vaikeaa mielikuvaa jäljestä. Seuraavaksi koitetaan suunnata johonkin vähän klanimmalle nurtsille niin saadaan sinnekin vähän haastetta. Myös vähän pidemmällä alustalla käytiin kerran ihan kokemuksen vuoksi. Jäljellä Voro on todella kiva, maavainuinen ja hyvin motivoitunut. Kolmisen viikkoa sitten siirryttiin donitsista oikeaan jälkeen, koska en ehtinyt enää täyttää donitsia riittävän rauhassa, ja ollaankin ajeltu jälki loppuun ja sen jälkeen olen tarjonnut purkin eteen jolle menee maahan. Purkki ei ole jäljen päässä koska Voro ei sitä jäljen imussa olisi ilmaissut ennen kuin olisi tarkistanut ettei jälki jatku niin tehtiin nyt väliaikaisesti sitten näin. Tällä viikolla huomasin, että Jalo alkoi mennä heti purkilla maahan eikä enää lähtenyt etsimään jälkeä, joten tänään uskalsin kokeilla lopussa olevaa purkkia ja sen ilmaisi hienosti maahan menemällä. 

Jäljellä ja myös arjessa on tullut esiin, että maasta löytyvä ruoka on Vorolle tärkeää. Siis todella tärkeää, niin tärkeää, että sen takia voi vähän raivotakin. Tästä syystä muutettiin jäljenkin loppua ja ensimmäisinä viikkoina tuolle purkille noin, etten nosta pentua pois, joka aiheuttaa pennulle konfliktin. Myös arjessa on sama haaste, jos Voro löytää jotain maasta. Onneksi jätä-käsky on jo todella vahva ja tullaan pois niin hevosenpaskasta kuin kaikesta muustakin. Näitä vaan täytyy kovasti ylläpitää. 

Kuva: Outi Haula


tiistai 5. lokakuuta 2021

JK2 Jalo ja paljon muuta

Syyskuun lopulla saatiin viikon varoitusajalla Jalon kanssa paikka jälkikokeeseen Harjavaltaan. Pari päivää ajettiin viimeistelyjälki metsässä joka ei mennyt kovin nappiin, koska joku marjastajasienestäjä-mummo pompoili jäljen alun ja lopun päällä. Toki Jalo selvitti jäljen yllättävän hyvin, mutta itseä sapetti, että en ollut ehtinyt viimeistellä Jaloa aikaisemmin ja saatiin noin huono viimeistely. Esineitää en lähteny enää treenaamaan kun edellinen treeni oli ollut hyvä kolme viikkoa aikaisemmin.

Pari viikkoa sitten tiistaina sitten lähdettiin matkaan. Kyseessä oli iltakoe ja tuomarina Saidan ajoilta tuttu Teijo Hanhilampi. Koe alkoi maastolla, tosin myöhässä ristiin tallattujen jälkien vuoksi. Harjavallan maastot tuntuivat janan osalta haastavilta meille, mutta ajattelin maaston muuten sopivan, kun töitä selkeästi piti tehdä, että jäljen selvittää. Toisaalta kepit eivät kyseisessä maastossa niin helposti kuin tiheässä ja runsaan kasvillisuuden omaavassa metsässä.




Jana oli odotetunlainen. Koska selkeä baana puuttui, Jalo eteni vähän niin ja näin, mutta eteni. Sen on jostain syystä todella vaikea malttaa edetä pitkään suoraan edelleen, vaikka treeniä on tehty ja paljon. Jälki kuitenkin bongattiin, mutta odotetusti takajälki, mutta se nyt tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Jäljen alku oli inan haparoiva ja epävarma, vaikka Jalo jäljesti hyvin. Se koitti päästä kiinni alustaan samalla kun minä rukoilin ensimmäistä keppiä, joka tuli vasta ensimmäisen kulman jälkeen. Keppi kepilta kuitenkin meno varmistui ja pystyin lukemaan Jaloa aivan kuten pellollakin ja normaalisti myös metsäjäljellä toisin kuin kesäkuun Jämsän hellekokeessa. Keppejä tuli tasaiseen tahtiin, juotin Jaloa kepeillä jotta jaksaa koko päivän hyvin eikä suu ala kuivaa. Oli mukava katsoa, kun koira selvitti hienosti haastaviakin kohtia ja pienten metsäteiden ylityksiä. Sain alustan avulla Jalon ajamaan enemmän peltomoodissa jolloin se ei myöskään väsyttänyt itseä samoin kuin silloin, jos kiskoo kovasti. Ajoin ekalta kepiltä etenpäin myös ketjupannasta pellon tavoin. Ja lopulta päästiin kutoskepille, jolla heiluttelin juuri ohi ajavalle kaverille, joka oli myös kokeessa ja sattui samalla hetkellä ajamaan meidän jäljen ohi. Janalta lopulta 24p., mutta otetaan kaikki mitä saadaan.

Kohta jatkettiinkin tottiskentän vieressä olevaan esineruutuun. Maasto oli samanlaista avaraa kuin jäljellä. Jalo juoksi hetken takana kivannäköisesti, palasi lähemmäs ja nosti ensimmäisen esineen. Sen jälkeen nousi kaksi viimeistä melko nopeasti, nekin melko edestä. Esineitä ei ollut ilmeisesti lainkaan takana ja takakulmissa, mutta meitä se ei onneksi haitannut. Tuomari tykkäsi Jalon työskentelystä ja antoi 29p. Yksi piste meni kun Jalo hieman mälväsi tuodessa yhtä jesarilla teipattua hanskaa tms. Heino ruutu Jalolta.

Pimeä alkoi laskeutua kun aloitettiin tottikset. Oltiin toisessa parissa, siinä viimeisessä joka näki edes jotain. Jalo oli todella kivassa tilassa, saimme aloittaa suorittamalla. Jalo teki kaiken todella kivasti. Murahti tasurissa mennessä kapulalle ja inan aukesi seuruussa, mutta kaikki oli muuten priimaa. Tuomari totesi arvostelussa tiivistetysti, että "Sulla on hyvin koulutettu koira, mä tykkäsin siitä, pisteet 99." Ja olihan Jalo hyvä.. kotiintuomisina siis hieno ykköstulos 292 pistettä ja kokeen parhaat pisteet. Olipas hienoa saada edes joku tulos myös tälle kaudelle.

Paljon kaikka muutakin on tapahtunut. Mm. leirejä ja tietysti pentu on kasvanut huimasti ja ollaan opittu vähän tuntemaan toisiamme. Täytyy näistä kaikesta kirjoitella lisää, kunhan loppusyksyn kiireet hellittävät ja arki rauhoittuu hieman. :)

Postauksen kuvat syksyn leireiltä. :)