Maaliskuun loppu häämöttää, mutta pitkä talvi sinnittelee tiukasti ja varmaan menee vapulle vähintään ennen kuin pääsee nauttimaan hyvistä juoksukeleistä koirien kanssa. Jollei pidempäänkin. Riippuu, miten kevät etenee. On ollut todella tuskainen talvi. Ei ole ollut edes aikaa kirjoittaa kuulumisia muistiin kun elämä on pitkälti ollut selviämistä. Voro tulee tällä viikolla 9 kuukautta. Mitään uusia piirteitä ei ole oikeastaan aikoihin tullut, mutta eräs epäreilu ohitustilanne, jossa pikkukoira pääsi yllättäen napsasemaan Voroa takapäästä, nosti todella paskoja piirteitä esiin. Terävyys on lisääntynyt ja tuon ohituksen jälkeen Vorolla on joissain ohituksissa todella haastavaa ja vetää todelliset aggret vastaantulijoista. Välillä saan mielentilan pysymään normaalina, mutta en tällä hetkellä kauheasti lenkkeile kaduilla koska odotan kevättä ja lumien sulamista, jolloin A) ei ole enää kaduilla liukasta ja b) lumet ovat sulaneet, jolloin voidaan mennä vaikka nurmikon puolelle liian haastavissa ohituksissa tai ottaa muuten etäisyyttä. Nyt noiden kinosten yli ei ole helppo hyppiä. Onneksi sentään ainakin vielä metsälenkit vapaana pelittävät porukassa, joten lenkkeillään pääosin siellä.
Voro kävi helmi-maaliskuussa parissa puruissa, mutta Voro ei ole se helpoin työstettävä. Ikävaihe on vaikea eikä normaalit palikat ole ihan kohdillaan. Otteella vaikea olla saaliilla ja puolustuksella ei osaa toimia. Siihen kun yhdistää vielä haastavan yhteistyön, joka tosin kovalla treenillä ja arjessa tehdyn työn myötä on mennyt paljon eteenpäin ja olen oppinut Voroa ohjaamaan, mutta helpolla ei Voro ohjaajaa päästä. Kaikissa on aina haasteensa, mutta fakta on, että Voro on kyllä astetta vaikeampi purukoira eikä oikeastaan kukaan osaa tällä hetkellä nähdä Voron kehityskaaren kulkua toisin kuin monen muun kohdalla. Aika näyttää mihin suuntaan homma kehittyy, mutta eipä käy tylsäksi kun joutuu sekä ohjaaja että maalimies miettimään ihan uusia juttuja. Arjessa näen Vorossa hirveästi potkua, sitkeyttä ja tunnetta, mutta aika saa nähdä saako sitä koskaan oikealla tavalla ulos harrastuksissa. :)
Kevät kun tulee kunnolla päästään sentään jatkamaan jäljen parissa. Saa vähän vaihtelua treeneihin. Esineruudun pohjia on tehty vähän luovutusta varten koska Vorolle kaiken pitäminen on vaikeaa. Ollaan sitten käsikosketuksella opeteltu esineiden nostoa. Toki alkuun Voro ei edes nostanut esinettä vaan esine oli jo valmiiksi kädessä koska noston tarjoaminen ei edennyt mihinkään. Mutta nyt on jo jonkinlainen käsitys asiasta.
Leikki on mennyt eteenpäin. Voro leikkii pääosin vapautuneesti. En ole sitä sen enempää halunnut vielä haastaa koska kenties juuri puolustuksen käsittelyhaasteiden vuoksi Vorolla lipsahtaa vähän kiukun puolelle helposti. Eikä se osaa laittaa sitä oikealla tavalla leikkiin. Mutta ehkä sen aika on sitten jossain tulevaisuudessa.
Tottis etenee mutta hitaasti. Seuraamisen pohjia on tehty pääpainon ollessa aktiivisuudessa ja hyvässä tunnetilassa tekniikkaa kuitenkaan unohtamatta. Viettimäärä on vain ollut aika rajallinen minkä vuoksi ei olla määrällisesti treenattu paljoa, maksimissaan 1-2 krt/vk ja välillä oli viikkojenkin taukoa. Muutenkin olen huomannut, että Voron on aiempiin yksilöihin nähden aika lapsellinen ja hitaasti kehittyvä yksilö. Jalonkin vietit tulivat vasta myöhemmin, mutta monessa asiassa se oli varhaisherännäinen. Toisaalta ehkä mieluummin leikkisä kuin liian vakavamielinen, kuten Jalo. Eiköhän Vorokin vielä ajan myötä jossain kohtaa ala osoittaa joitain aikuistumisen tai edes teiniytymisen merkkejä. :)
Laumatilanne on tällä hetkellä suht vakaa. Helmikuun lopulla Jalo alkoi taas pitkän tauon jälkeen leikkiä Voron kanssa välillä lenkillä. Leikit ovat lyhyitä ja jossain kohtaa varmaan tulee kränää jos Voro johonkin sanoo vastaan tai Jalo yrittää näyttää sille kaapin paikan, mutta toivottavasti ei mitään vakavampaa. Aika myös näyttää tuleeko itsellä jotain haasteita vielä Voron kanssa kun se alkaa miehistymään. Siinä on kuitenkin haastavia piirteitä pinnalla olevan aggression vuoksi, mutta aika näyttää tuleeko se jossain vaiheessa kohdistumaan uudelleen ihmisiin vai tuoko ikä myös malttia ja tasaisuutta.
Jalo on talven voinut suht hyvin. Jonkin verran on treenailtu, mutta pääosin on vain lenkkeilty. Jalo on ollut hyvässä kunnossa, mutta nyt alkaa vähän liike olla jäykkää, kun viime hieronnasta on 3kk (tänään vihoin käytiin pitkästä aikaa) ja käytiin kuitenkin muutaman kerran talvella hiihtelemässä ja tekemässä kunnon vetoja. Hiihtelyt saa Jalon kanssa jäädä tämän talven jälkeen. Ensi talvena kenties sitten pennun kanssa mikäli sen hallinta on sillä tolalla, että suksien kanssa sen hanskaan.
Saida on viime syksyn painon putoamisen jälkeen voinut hyvin. Alkuvuodesta kokeiltiin uusia ruokia ja löydettiin sopiva nappula-lihakombo, jolla saatiin paino nousemaan, eikä ruoka aiheuta kuitenkaan korviin töhnää. Paino oli nyt jo 28kg ja nyt etsitään sitten sopivaa ylläpitoannosta. Jossain kohtaa käydään tsekkaamassa myös veriarvot kun Saida aloitti kortisonin vuoden alussa. Nyt Saidalle menee 10mg joka toinen päivä. Toivottavasti saisi vielä vähän tiputettua annosta tai sitten edetään tällä. Tärkeintä, että kaikki vatsaoireet pysyvät poissa. Ajoittain Saidaa närästää, mutta mitään isompia oireita ei onneksi ole tullut.
Tiivistettynä odottavan aika on pitkä. Jos ei muuta helpotusta ensi vuoteen tule, niin vähintään seuraavana talvena pentu on jo niin iso, että kykenee jo paremmin rauhoittumaan sisällä. Nyt on todella touhukas edelleen ja vaatinut paskoista keleistä huolimatta jatkuvaa väsyttämistä metsässä rämpimällä. Onneksi sitä ennen on kuitenkin edessä kesä ja seuraavat kuusi kuukautta on taas ihmisen parasta aikaa.















