Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

tiistai 14. kesäkuuta 2022

JK3 Jalo

 Pari viikkoa sitten soittelin koepaikkaa 5.6. jälkikokeeseen Raisioon ja yllättäen pääsin heti läpi. Ilmeisesti Turun suunnlla maastot ovat yleensä hankalat, joten se kai karsii osallistujia, vaikka paikkoja olisi ollut jaossa kolmosissa peräti kymmenen. Koekutsun tullessa meinasi kyllä itsellekin tulla epätoivo kun maastot olivat tunnin ajomatkan päässä Kiikalassa ja viikonlopulle tulisi autonkorjauksen myötä viikonlopulle kilsoja ihan liikaa. No koska koe oli jo maksettu niin ajattelin, että mennään katsomaan. Koe oli sunnuntaina ja ajoin lauantaina Turkuun. Illalla kävin vielä Jalon kanssa tekemässä kentällä minitreenin lähinnä eteenmenoa ajatellen, vaikka en uskonut, että Jalo edes pääsisi jäljeltä tottiksiin. Kiikala oli Hämeenlinnan suunnalla ja olinki valmistautunut siihen, että matkaan Kiikalasta suoraa Hämeenlinnaan jos ei maastojen jälkeen olla kiinni tuloksessa. 


Kuvat Lintulammilta Rottiskerhon leiriltä toukokuulta

Sunnuntai aamulla suuntasin auton nokan kohti Kiikalaa. Arvonnassasaatiin jälki numero seitsemän joka oli viimeinen päivän jälki. Starttiaikaan olisi lähes 2 tuntia kun janojen lähetyksen välissä oli aina 10-20 minuuttia. Ajoin jo jäljen lähtöpaikkaan ja käytin koiria. Jalo oli jotenkin ollut jo edellisellä viikolla kierroksilla kun leirillä oli ollut juoksuinen narttu ja sama hulluus tuntui Jalolla olevan edelleen mielessä. Kävelyttäessä se meni kuin huumattu pitkin tien reunaa eikä ollut yhtään kuulolla. No ei onneksi itseä nämä tilanteet hetkauta kun on tottunut Jalon toimintaan eikä asialle mitään voinut. Piti vaan luottaa, että kun tehdään aloitusrutiinit niin Jalo on työmoodissa Ja olihan se. Janalta Jalo lähti täydellisesti, kovalla laukalla, mutta ei ampunut täysiä ja laski raviin 20 metrin jälkeen ja eteni viivasuoraan kenties janamerkkijäljen päällä. Reagoi noin 40 metrissä jälkeen, haistoi ja nappasi oikean suunnan ja lähdettiin matkaan. Olen kerran aiemmin nähnyt Jalon samassa moodissa janalla ja se selkeästi tässä moodissa mietti jäljen suuntaa kun yleensä ampuessaan täysiä, Jalo ottaa aina takajäljen. Janatreenin suhteen tein tänä keväänä uusia kokeiluja. Nyt kun Jalolle on selkeää, mitä metsässä tehdään, otin riskin ja aloin tekemään näyttöjanoja lelupalkalla. Ehdittiin tehdä 3-4 treeniä siten, että Jalo näki kun tein Janan ja pallolla vielä hetsasin, jätin pallon siihen ja jatkoin jälkeä joka päättyi keppiin. Ehkäpä nämä treenit tuotti tulosta tai sitten oli vain hyvää tuuria.

Jalo lähti jäljestämään hyvin. Aika pikaisesti tuli leveän polun ylitys ja sen jälkeen ensimmäinen keppi. Sen jälkeen sitten tuli keppejä tasaiseen tahtiin, vaikka välissä odotus tuntuikin tuhottoman pitkältä. Suorilla Jalo meni kolmen kepin jälkeen jo kuono välillä ylhäällä koska oli kuuma, ja mietin miten se voi haistaa kepin vai onko jäljellä ylipäätään. Mutta reagoi todella hyvin ja välittömästi kulmiin ja piikkeihin ja niiden ottamisen kyllä näki selvästi kun laittoi nenän maahan. Ja sitten taas jatkoi suoralla vähän kevyemmällä nenällä. Ja loppujen lopuksi pitkältä tuntuneen 1,5 kilsan jälkeen päädttiin kutoskepille. Hieno Jalo!




Noin tunnin odottelun jälkeen oli vuorossa esineruutu. Meitä edellinen koira nosti vain yhden esineen ja Jalo vaikutti aika väsyneeltä, mutta oli taas lämppäesineen ja liivien pukemisen jälkeen menossa ruutuun. Jalo nosti alkuun pari nopasti parilla pistolla ruudun etuosasta. Sen jälkeen vaihdoin reunaa ja Jalo ajautui alueen ulkopuolelle tuulen mukana josta pyysin sitten pois, kun ei korjannut vaa kuulemma meni vähän muiden koirein jäljissä. Uusi lähetys ja lähti taas etsimään ja löysi esineen. Ihan takana Jalo ei ollut vielä käynyt, joten taas uusi lähetys ja Jalo lähti nyt vasempaan takakulmaan, ja nosti kiven päästä viimeisen esineen. Tuomari Margareta Enne kehui työskentelyä ja ohjattavuutta ja antoi ansaitusti täydet pisteet. Samalla saatiin janasta pisteet ja eihän tuomarikaan meidän janasta parannettavaa löytänyt, joten maastosta kuude kepin kera täydet 200 pistettä. Supermies!

Päivä lämpnu entisestään. Onneksi Raision kentälle oli matkaa tunnin verran, niin ehti palautella Jaloa. Kävin myös kastelemassa Jalon, ja suunnattiin sitten kentälle. Onneksi ei tarvinnut kolmen kimpassa tottistella vaan sain nollakoiran. Päästiin siis suorittamaan ensin. Jalo oli kivassa vireessä. Kuuma oli, mutta pari tuntia ehti vierähtää maastoista niin Jalo oli ehtinyt palautua. Kaiken kaikkiaan tottiksen tunnetila oli hyvä ja selvittiin isommitta virheittä. Ainoastaan seuraamisessa ajoittain aukesi, liikkeestä istumisessa istui hieman vinoon ja hyppynoudossa tuli oudosti hypyn ohi. Muuten oli mallikas suoritus. Jalon kanssa on kyllä ilo tehdä tottista, koska se on niin varma. Tuomari kehui suoritusta ja kiitteli mahdollisuutta arvostella meidän tottista, mikä oli jotenkin liikuttavaa. Arvosanat hyppynoutoa lukuunottamatta erinomaista ja pisteitä kertyi 94. Ilman hyppyvirhettä olisi siis jälleen ollut 99. Kokonaispisteet oli siis upeat 294 ja kirkas luokavoitto. 


JK3 Jalo ja kuusi keppiä <3

Harmi, että ei ehditty saamaan enempää startteja, sillä kansallisten lajien sm-kisat olisi olleet kotikisat heinäkuun alussa. Ja ykköstuloskin onnistuttiin saamaan. Muttanyt mennään vaan katsomaan ja kannustamaan muita ja talkoilemaan kisoihin. Ehkäpä ja toivottavasti Jalo pysyy kunnossa ja voidaan kisata vielä loppukaudella jäljellä ja yrittää hankkia tuloksia mahdollisesti ensi vuoden sm-kisoihin. 

Voron kanssa treenit jatkuu. Jäljellä on käyty treenailemassa harvakeltaan mutta erilaisilla alustoilla. Tottis alkaa tasaisesti nostaa tasoaan, vaikka edelleen se on laiskaa ja passiivista perusmaliin verrattuna, mutta pääasia, että homma etenee. Purut ja tyttis myös etenee vaikkakin rauhakseltaan, mutta kuitenkin etenee. Eilen Voro teki jo piilonkiertoa motivoidusti toki, mutta noin 5-7 metristä ja kokoajan tehdään eteenpäin hallintaa ja iskuharjoituksia sekä löysillä haukuttamista. Kiva on nuoren koiran kanssa harrastella, vaikka ajoittain onkin hieman väsynyt ja toivoton olo lauman yhteiselon ja oman jaksamisen suhteen. Voro on sen verran raskas yksilö edelleen sisällä, joten odotan edelleen, että sillä tapahtuisi jotain oikeaa rauhoittumista ja Voro aikuistuisi. Siihen asti saa jännittää myös, mitä uusia juttuja nuori mies keksii aikuistuessaan kun Voro tunnetusti voi myös lopettaa kaiken yhteistyön. Mutta onneksi ainakin kesä- ja alkusyksy varmasti menee suht vaivattmasti harrastaen ja toivotaan, että talvella Voron kanssa elo olisi jo vähän helpompaa. 



keskiviikko 18. toukokuuta 2022

Maastokauden korkkaus ja paljon muuta

 Kiirettä on pitänyt. Se on kai merkki siitä, että vuoden paras aika on parhaillaan menossa ja onneksi jatkuu pitkälle syksyyn hyvät treenikelit. Huhtikuu oli jo toiveikas ja tuli piipahdettua Turussa pariin otteeseen, pääsiäisenä ja vappuna. Jalo on ollut liekeissä maastotreenissä. Tehty pariin otteeseen jälkeä hyvällä motivaatiolla, mutta toki pituutta ei ole ollut kuin ehkä ykkösen verran. Kerran tehtiin esineruutua pop up-treeneissä ja Jalo oli todella hyvä. Tottiksessa on muisteltu kaikenlaista ja tehty tunnetilaa. Esteet pitäisi vielä muistutella ällä viikolla. Tällä viikolla ollaan varalla lauantaina kokeeseen ja koitetaan saada koepaikkoja mutta voi olla turha toivo yrittää parsia kasaan sm-tuloksia. Harmittaa kun kerrankin olisi kotikisat.



Tokoa ollaan ulkona treenattu kerran. Tokon roumestikset olisi elokuussa, katsotaan koitetaanko suunnata sinne. 

Saida on edelleen eläkkeellä mutta päässyt muutamaan otteeseen pellolle nautiskelemaan.



Voron kanssa ollaan treenailtu sitten urakalla. Tottista on viety eteenpäin oman fiiliksen mukaan. Parilla kouluttajalla käyty mm. kasvattajan leirillä, mutta eipä kellään tunnu oleva Voron kanssa mitään ideaa tekemiseen vaan pitää vaan jatkaa sitä omaa tekemistä koska itsellä kuitenkin on visio, miten sitä tottista vie eteenpäin. Toki teknisiin asioihin haettiin viimeksi tänään vinkkejä yhdestä koulutuksesta ja maahanmenoon saatiin hyvä vinkki. Ulkokentälle kun siirryttiin, oli hetken aikaa fiilis, että joudutaan tekemään kaikki tunnetila uudelleen, mutta ollaan saatu lopulta onneksi enemmän hyviä kuin huonoja treenejä. Tässä vaiheessa Voron kanssa on taas todella paljon opiskelua, mikä toimii missäkin vaiheessa ja mihin asiaan. Ruoka on edelleen pääasiassa palkkana tottiksessa. Lelun kanssa kun treenattiin pelkästään yksi treeni, oli tila jotenkin huono. Nyt huomannut myös, että jos taskussa on lelu jonka Voro haistaa, on sen vaikea seuruussa olla aktiivinen vaan jää vähän taakse ns. odottamaan lelua, joten nyt saa lelut olla namitottiksissa pois. Erikseen voidaan sitten treenata lelulla helpompia tarjoamijuttuja. Ruoan kanssa pysyy akiivisena. Lelun kanssa kuitenkin myös tehdään välillä lopuksi asioita, mutta sen kanssa en odota, että Voro pystyy samaan kuin ruoan kanssa vaan opetellaan olemaan vasta lelun kanssa aktiivisia. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta homma on kyllä edennyt ja Voro pystyy kokoajan paremmin hakeutumaan esim tyttistreeneissä sivulle. Viime treenissä myös huomasin, että luoksetuloa ja etenkin sen loppuasentoa voi alkaa treenaamaan lelulla ja se tuottaa. Lyhyeltä matkalta luoksarit ei ole toimineet ruoalla ollenkaan. Lisäksi kun Voro ei ole koskaan tykännyt kun sitä pidetään kiinni niin nyt paikallaolo on siinä vaiheessa, että voidaan tehdä siitä luoksetuloa. 


Treenikuvat Susan S.



Paljon ollaan käyty eri kentillä treenaamassa ja viime viikolla treenattiin ensimmäien kerran ulkona toisen koirakon kanssa samaan aikaan. A-estenoutoa tekevä bortsu oli kova häiriö mutta hyvin keskittyi kuitenkin sen jälkeen hommiin kun vahvistin kontaktia itseeni päin. Vaikka Voron tottis ei ole kummoisella mallilla 10-kuiseksi belgiksi, olen tyytyväinen että meillä on aika kiva kupla treenatessa häiriössäkin ja siihen, että itsellä on kuitenkin vahva visio miten haluan Voroa nyt rakentaa. Ja lisäksi on kuitenkin olemassa pelinappuloita vietin nostamiseksi myöhemmässä vaiheessa kun tekninen ja muutenkin koko tekeminen on varmemmalla pohjalla etenkin seuruussa.

Leirillä päästiin myö vierasmokketreeniin puremaan. Maalimies totesi, että tie on aika pitkä ja kivinen, mutta eipä se Jalonkaan kanssa ole helpppo ollut ja Voron kanssa pitää paljon rakentaa asioita, mitä monessa malipennussa tulee geenien mukana.

Kasvattajan leirillä näki sisaruksia ja monet piirteet on kyllä sisaruksilla samoja. Tietty taipumus vittuuntua ja sitkeys eikä haluta luopua palkasta kovinkan helposti. Yksi uros oli poikkeus tässä. Mutta olipa kiva nähdä sisaruksia livenä ensimmäistä kertaa. 


leirkuvia

Jäljelläkin on käyty etenkin viime viikolla. Rytmin löytymisessä on ollut haasteita. Jäätiin huonossa vaiheessa talvitauolle kun katkeamattoman ketjun jälkeen saatiin vain muutama jälki askeleilla ja silloin askelvälit olivat pienemmän koiran mukaisesti. Nyt Voro on venähtänyt ja askelvälin tulisi olla pidempi, mutta koska Voro on nenäkoira, ei se ihan ymmärrä hakea seuraavaa askelta niin ns. kaukaa vaan jälki sen mielestä katkeaa. Nyt ollaan siis palattu katkeamattomaan jälkeen puolenvaihdolla. Toki pieni tyhjä tallaamaton väli askeleiden välillä on mutta vain lyhyt noin 10 cm ja sitä väliä on tarkoitus alkaa kasvattamaan vähitellen. Tykkään Voron halusta käyttää nenää ja ilmaisee lopussa olevan purkin, joten jäljen suhteen ollaan ihan hyvällä mallilla. 

tiistai 22. maaliskuuta 2022

Kevät keikkuen tulevi...

 Maaliskuun loppu häämöttää, mutta pitkä talvi sinnittelee tiukasti ja varmaan menee vapulle vähintään ennen kuin pääsee nauttimaan hyvistä juoksukeleistä koirien kanssa. Jollei pidempäänkin. Riippuu, miten kevät etenee. On ollut todella tuskainen talvi. Ei ole ollut edes aikaa kirjoittaa kuulumisia muistiin kun elämä on pitkälti ollut selviämistä. Voro tulee tällä viikolla 9 kuukautta. Mitään uusia piirteitä ei ole oikeastaan aikoihin tullut, mutta eräs epäreilu ohitustilanne, jossa pikkukoira pääsi yllättäen napsasemaan Voroa takapäästä, nosti todella paskoja piirteitä esiin. Terävyys on lisääntynyt ja tuon ohituksen jälkeen Vorolla on joissain ohituksissa todella haastavaa ja vetää todelliset aggret vastaantulijoista. Välillä saan mielentilan pysymään normaalina, mutta en tällä hetkellä kauheasti lenkkeile kaduilla koska odotan kevättä ja lumien sulamista, jolloin A) ei ole enää kaduilla liukasta ja b) lumet ovat sulaneet, jolloin voidaan mennä vaikka nurmikon puolelle liian haastavissa ohituksissa tai ottaa muuten etäisyyttä. Nyt noiden kinosten yli ei ole helppo hyppiä. Onneksi sentään ainakin vielä metsälenkit vapaana pelittävät porukassa, joten lenkkeillään pääosin siellä.





Voro kävi helmi-maaliskuussa parissa puruissa, mutta Voro ei ole se helpoin työstettävä. Ikävaihe on vaikea eikä normaalit palikat ole ihan kohdillaan. Otteella vaikea olla saaliilla ja puolustuksella ei osaa toimia. Siihen kun yhdistää vielä haastavan yhteistyön, joka tosin kovalla treenillä ja arjessa tehdyn työn myötä on mennyt paljon eteenpäin ja olen oppinut Voroa ohjaamaan, mutta helpolla ei Voro ohjaajaa päästä. Kaikissa on aina haasteensa, mutta fakta on, että Voro on kyllä astetta vaikeampi purukoira eikä oikeastaan kukaan osaa tällä hetkellä nähdä Voron kehityskaaren kulkua toisin kuin monen muun kohdalla. Aika näyttää mihin suuntaan homma kehittyy, mutta eipä käy tylsäksi kun joutuu sekä ohjaaja että maalimies miettimään ihan uusia juttuja. Arjessa näen Vorossa hirveästi potkua, sitkeyttä ja tunnetta, mutta aika saa nähdä saako sitä koskaan oikealla tavalla ulos harrastuksissa. :) 

Kevät kun tulee kunnolla päästään sentään jatkamaan jäljen parissa. Saa vähän vaihtelua treeneihin. Esineruudun pohjia on tehty vähän luovutusta varten koska Vorolle kaiken pitäminen on vaikeaa. Ollaan sitten käsikosketuksella opeteltu esineiden nostoa. Toki alkuun Voro ei edes nostanut esinettä vaan esine oli jo valmiiksi kädessä koska noston tarjoaminen ei edennyt mihinkään. Mutta nyt on jo jonkinlainen käsitys asiasta.

Leikki on mennyt eteenpäin. Voro leikkii pääosin vapautuneesti. En ole sitä sen enempää halunnut vielä haastaa koska kenties juuri puolustuksen käsittelyhaasteiden vuoksi Vorolla lipsahtaa vähän kiukun puolelle helposti. Eikä se osaa laittaa sitä oikealla tavalla leikkiin. Mutta ehkä sen aika on sitten jossain tulevaisuudessa.

Tottis etenee mutta hitaasti. Seuraamisen pohjia on tehty pääpainon ollessa aktiivisuudessa ja hyvässä tunnetilassa tekniikkaa kuitenkaan unohtamatta. Viettimäärä on vain ollut aika rajallinen minkä vuoksi ei olla määrällisesti treenattu paljoa, maksimissaan 1-2 krt/vk ja välillä oli viikkojenkin taukoa. Muutenkin olen huomannut, että Voron on aiempiin yksilöihin nähden aika lapsellinen ja hitaasti kehittyvä yksilö. Jalonkin vietit tulivat vasta myöhemmin, mutta monessa asiassa se oli varhaisherännäinen. Toisaalta ehkä mieluummin leikkisä kuin liian vakavamielinen, kuten Jalo. Eiköhän Vorokin vielä ajan myötä jossain kohtaa ala osoittaa joitain aikuistumisen tai edes teiniytymisen merkkejä. :) 

Laumatilanne on tällä hetkellä suht vakaa. Helmikuun lopulla Jalo alkoi taas pitkän tauon jälkeen leikkiä Voron kanssa välillä lenkillä. Leikit ovat lyhyitä ja jossain kohtaa varmaan tulee kränää jos Voro johonkin sanoo vastaan tai Jalo yrittää näyttää sille kaapin paikan, mutta toivottavasti ei mitään vakavampaa. Aika myös näyttää tuleeko itsellä jotain haasteita vielä Voron kanssa kun se alkaa miehistymään. Siinä on kuitenkin haastavia piirteitä pinnalla olevan aggression vuoksi, mutta aika näyttää tuleeko se jossain vaiheessa kohdistumaan uudelleen ihmisiin vai tuoko ikä myös malttia ja tasaisuutta. 




Jalo on talven voinut suht hyvin. Jonkin verran on treenailtu, mutta pääosin on vain lenkkeilty. Jalo on ollut hyvässä kunnossa, mutta nyt alkaa vähän liike olla jäykkää, kun viime hieronnasta on 3kk (tänään vihoin käytiin pitkästä aikaa) ja käytiin kuitenkin muutaman kerran talvella hiihtelemässä ja tekemässä kunnon vetoja. Hiihtelyt saa Jalon kanssa jäädä tämän talven jälkeen. Ensi talvena kenties sitten pennun kanssa mikäli sen hallinta on sillä tolalla, että suksien kanssa sen hanskaan.

Saida on viime syksyn painon putoamisen jälkeen voinut hyvin. Alkuvuodesta kokeiltiin uusia ruokia ja löydettiin sopiva nappula-lihakombo, jolla saatiin paino nousemaan, eikä ruoka aiheuta kuitenkaan korviin töhnää. Paino oli nyt jo 28kg ja nyt etsitään sitten sopivaa ylläpitoannosta. Jossain kohtaa käydään tsekkaamassa myös veriarvot kun Saida aloitti kortisonin vuoden alussa. Nyt Saidalle menee 10mg joka toinen päivä. Toivottavasti saisi vielä vähän tiputettua annosta tai sitten edetään tällä. Tärkeintä, että kaikki vatsaoireet pysyvät poissa. Ajoittain Saidaa närästää, mutta mitään isompia oireita ei onneksi ole tullut.  

Tiivistettynä odottavan aika on pitkä. Jos ei muuta helpotusta ensi vuoteen tule, niin vähintään seuraavana talvena pentu on jo niin iso, että kykenee jo paremmin rauhoittumaan sisällä. Nyt on todella touhukas edelleen ja vaatinut paskoista keleistä huolimatta jatkuvaa väsyttämistä metsässä rämpimällä. Onneksi sitä ennen on kuitenkin edessä kesä ja seuraavat kuusi kuukautta on taas ihmisen parasta aikaa.