Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

tiistai 2. elokuuta 2022

Lomailua ja RTK1 Jalo

 Heinäkuun alussa vietettiin reilu pari viikkoa lomaa. Oli kyllä niin tarpeellinen ja rentouttava loma, että jäi jo haaveileman seuraavasta vastaavasta. En muista milloin olisi ollut pidempi loma ilman pentua tai Jalon kisareissuja. Yleensä tullut pätkittyä lomia eri tapahtumien mukaan. Talvella joskus ollut pidempi loma, mutta silloin ei yllättäen hommasta nauti niin paljon. Varmaan jatkossa muutan vähän lomasuunnitelmia ja pyrin pitämään nimenomaan treeni- ja lenkkikaudella (ei lumiseen aikaan) vähän pidempiä lomia. Kun aiemmin on tullut pidettyä lähinnä pitkiä viikonloppuja menojen mukaan, menee lomat äärimmäisen nopeasti kun on kokoaan menossa. Menot on toki mukavia, mutta nyt muisti miten rentouttavaa on, kun saa herätä pidemmän aikaa ihan rauhassa ja elää aikataulutonta elämää. Lomalla lenkkeiltiin ja treenailtiin ja käväistiin me kiharaleirillä ja kellokisoissa ja talkoilin PK-sm:eissä loman alkaessa, mutta paljon oli myös ihan vapaata oleskelua. Sopivassa määrin hellettä ja treenikelejä. Onnksi on vielä pari viikkoa tämän vuoden lomia pitämättä. Täytynee syksylle suunnitella vielä treenikaudella joku viikon loma, vaikka sitten kun taas työt on täysillä päällä, on välillä vaikea irrottautua kokonaiseksi viikoksi, mutta ehkä pitää opetella. Kyllä työt odottaa.


Loman lopulla käytiin kiharaleirillä, jonne olin ilmoittanut Jalon rally-toko-kokeeseen. Jalo on viimeaikoina ollut vielä normaali enemmän kuutamolla. Se  ole syönyt läheskään normaalisti ja ollut aika kyykyttävä ihmisille. Myös Turussa majaillessa oli vähän idiootilla päällä. Toki rutiinit on niin vahvat, että kun koepäivä tuli ja mentiin kehään,teki Jalo töitä normaalisti. Sen verran itselläkin luottoa että kyllä se töitä tekee kun sanotaan, niin ei tarvitse asiaa jännittää, vaikka Jalo olisi kuinka kujalla ja omissa maailmoissaan ennen starttia. Ehkä kuutamolla olo näkyi sen verran kokeessa, että ohjaajan ympäri-liike jouduttiin uusimaan pari kertaa. Paremmalla ohjaamisella oltaisiin selvitty yhdellä uusimisella. Mutta muita virheitä ei onneksi tullut ja 94 pisteellä irtosi luokkavoitto. Video löytyy täältä.

Kokeen jälkeen Jalo on käynyt kerran jäljellä ja yksi jana tehtiin. Ilmoitin Jalon tokon rotumestiksiin ja mutta koitan silti keskittyä pk-puolen ylläpitoon syksyyn asti. Talvella ehtii sitten tokoilla. Jalon tokoilut on viime aikoina ollut aika vaihtelevaa ja päätin tänään että treenaan tokoa vain kun Jalo on todella virkeä. Ei lenkin jälkeen tai muuten väsyneenä koska tokoliikkeet itsessään eivät jotenkin vain sovi Jalolle. Jalo on ajoittain kärsinyt taas tassumädästä mikä ei auta treenaamista kun kipeällä tassulla ei voi treenata. No ennen koetta saadaan ehkä 4-6 treeniä kasaan. Ensi viikolla on Emma Alven koulutus. Koitan saada siellä paikkista ja ehkä kiertohässäkkää ja ohjattua tehtyä. Loman aikana oli ilmo pariin metsäjälkikokeeseen mutta unohdin soittaa. Pitää taas katsella Virkkua jos saisi saisi vielä startin viimeistään syksylle. 

Kepillä, löytyy kuvan oikeasta yläkulmasta :)

Voron kanssa on käyty puruissa keskimäärin viikoittain. Homma etenee mutta todella hiljakseltaan ja joudutaan kokoamaan Vorolle palapelin palasia, jotka suurella osalla koirista tulee luonnostaan. Nyt ollaan jo purtu oikeaan hihaan ja parissa vime treenissä on vihdoin onnistunut myös lyhyt löysillä haukku. Viime treenissä Voro ilmensi jo aika kivaakin haukkua esteen takana parin haukun verran.

Tottista on tehty yleensä 1-2 krt viikossa. Kiharaleirillä ja kelloissa tehtiin vieraspaikkatreeniä ja yleisesti ollaan vähitellen voitu siirtyä lähes kokonaan lelupalkkaan. Edelleen aloitan monesti ruoalla mutta nyt jopa eteenmenot kuolleelle lelulle on olleet hyviä. Ylin mahdollinen viretila on noussut vaikka edelleen joskus tulee myös huonoja treenejä. Lyhyt tottispätkä istumisesta täällä.

Jäljelle palattiin loman alkaessa. Sitä ennen oli aika pitkä aika kun ajelin joskus ja jouluna kun oli kuuma keli, nurtsit pöllysivät ja pellot olivat pitkänä. Lomalla tli ajettua varmaan yli 10 jälkeä, kun olen koittanut miettiä mihin se meidän hieno jälki katosi. Voro oli pentuna intensiivinen ja aktiivinen. Nyt kun hormoonit muutenkin heräilevät ja ruokahalu on niiden myötä huonotunut selvästi, näkyy se myös jäljellä. Tällä hetkellä pääasia olisi saada takaisin se keskittynyt halu ja motivaatio tekemiseen. Aina Voro jäljestää, mutta kun tietää millainen se voi parhaimmillaan olla, ei haluaisi tyytyä ihan ok:hon. Nyt ollaan otettu lisää tyhjiä ja koitetaan rakentaa viettipohjaa vähän takaisin. Rytmi tuntuu löytyneen paremmin kun olen jättänyt ruokaa pois. Välillä toki täytyy edelleen tehdä ruokaisampia jälkiä etenkin vaikeammilla alustoilla. Yksi jälki löytyy alta linkistä. Nyt ollaan tehty sitten Eerikäisen Maijan koulutuksen jäljiltä neliötä että saadaan myös suorille aktiivisuutta ja esineet ja etenkin pienet esineet pitäisi ehkä nyt saada treenattua. Voi olla ett pelkällä ruoalla saa kaivattua intensiteettiä takaisin, että vaatii esineet ja niistä lelupalkka, mutta se on vielä vaiheessa.

Väsynyt koira jälkiseminaarissa

Voro jälki

Lisäksi on tullut tehtyä tyttistä ja kun nyt jäätiin pienelle tauolle puruista, tulee tehtyä varmaan pari kertaa ainakin hallintaa tyttiksen muodossa. Varmaan ennen purukentälle paluuta pitää muistuttaa kerran taas löysillä haukkumista. Kukaan ei oikein osaa sanoa mihin Voron puruhommat tulevat etenemään, mutta tehdään niin kauan kun homma nyt kuitenkin etenee.

Saidan kuulumisissa ei mitään ihmeellistä. Se nauttiin eläkepäivistä välillä höntsäillen kentällä ja pellolla. 

Elokuussa pitäisi viedä Voro luustokuviin. Pelottaa aikalailla. Pari siskoa ja veli kuvattu terveeksi, mutta yhdella leikattu nuorena olat ja yhdellä siskolla jotain sanomista toisessa olassa ja lonkat ei viissiin olleet priimaa. Ihan järkyttävä stressi tällaisesta vaikka tiedän että ei-priimalla luustollakin pärjää, kun pitää huolta kropasta, niin aika pitkälle. Seuraava postaus sitten koskeekin varmaan pennun luustokuvia. 

Voroa hieronnassa

<3

tiistai 14. kesäkuuta 2022

JK3 Jalo

 Pari viikkoa sitten soittelin koepaikkaa 5.6. jälkikokeeseen Raisioon ja yllättäen pääsin heti läpi. Ilmeisesti Turun suunnlla maastot ovat yleensä hankalat, joten se kai karsii osallistujia, vaikka paikkoja olisi ollut jaossa kolmosissa peräti kymmenen. Koekutsun tullessa meinasi kyllä itsellekin tulla epätoivo kun maastot olivat tunnin ajomatkan päässä Kiikalassa ja viikonlopulle tulisi autonkorjauksen myötä viikonlopulle kilsoja ihan liikaa. No koska koe oli jo maksettu niin ajattelin, että mennään katsomaan. Koe oli sunnuntaina ja ajoin lauantaina Turkuun. Illalla kävin vielä Jalon kanssa tekemässä kentällä minitreenin lähinnä eteenmenoa ajatellen, vaikka en uskonut, että Jalo edes pääsisi jäljeltä tottiksiin. Kiikala oli Hämeenlinnan suunnalla ja olinki valmistautunut siihen, että matkaan Kiikalasta suoraa Hämeenlinnaan jos ei maastojen jälkeen olla kiinni tuloksessa. 


Kuvat Lintulammilta Rottiskerhon leiriltä toukokuulta

Sunnuntai aamulla suuntasin auton nokan kohti Kiikalaa. Arvonnassasaatiin jälki numero seitsemän joka oli viimeinen päivän jälki. Starttiaikaan olisi lähes 2 tuntia kun janojen lähetyksen välissä oli aina 10-20 minuuttia. Ajoin jo jäljen lähtöpaikkaan ja käytin koiria. Jalo oli jotenkin ollut jo edellisellä viikolla kierroksilla kun leirillä oli ollut juoksuinen narttu ja sama hulluus tuntui Jalolla olevan edelleen mielessä. Kävelyttäessä se meni kuin huumattu pitkin tien reunaa eikä ollut yhtään kuulolla. No ei onneksi itseä nämä tilanteet hetkauta kun on tottunut Jalon toimintaan eikä asialle mitään voinut. Piti vaan luottaa, että kun tehdään aloitusrutiinit niin Jalo on työmoodissa Ja olihan se. Janalta Jalo lähti täydellisesti, kovalla laukalla, mutta ei ampunut täysiä ja laski raviin 20 metrin jälkeen ja eteni viivasuoraan kenties janamerkkijäljen päällä. Reagoi noin 40 metrissä jälkeen, haistoi ja nappasi oikean suunnan ja lähdettiin matkaan. Olen kerran aiemmin nähnyt Jalon samassa moodissa janalla ja se selkeästi tässä moodissa mietti jäljen suuntaa kun yleensä ampuessaan täysiä, Jalo ottaa aina takajäljen. Janatreenin suhteen tein tänä keväänä uusia kokeiluja. Nyt kun Jalolle on selkeää, mitä metsässä tehdään, otin riskin ja aloin tekemään näyttöjanoja lelupalkalla. Ehdittiin tehdä 3-4 treeniä siten, että Jalo näki kun tein Janan ja pallolla vielä hetsasin, jätin pallon siihen ja jatkoin jälkeä joka päättyi keppiin. Ehkäpä nämä treenit tuotti tulosta tai sitten oli vain hyvää tuuria.

Jalo lähti jäljestämään hyvin. Aika pikaisesti tuli leveän polun ylitys ja sen jälkeen ensimmäinen keppi. Sen jälkeen sitten tuli keppejä tasaiseen tahtiin, vaikka välissä odotus tuntuikin tuhottoman pitkältä. Suorilla Jalo meni kolmen kepin jälkeen jo kuono välillä ylhäällä koska oli kuuma, ja mietin miten se voi haistaa kepin vai onko jäljellä ylipäätään. Mutta reagoi todella hyvin ja välittömästi kulmiin ja piikkeihin ja niiden ottamisen kyllä näki selvästi kun laittoi nenän maahan. Ja sitten taas jatkoi suoralla vähän kevyemmällä nenällä. Ja loppujen lopuksi pitkältä tuntuneen 1,5 kilsan jälkeen päädttiin kutoskepille. Hieno Jalo!




Noin tunnin odottelun jälkeen oli vuorossa esineruutu. Meitä edellinen koira nosti vain yhden esineen ja Jalo vaikutti aika väsyneeltä, mutta oli taas lämppäesineen ja liivien pukemisen jälkeen menossa ruutuun. Jalo nosti alkuun pari nopasti parilla pistolla ruudun etuosasta. Sen jälkeen vaihdoin reunaa ja Jalo ajautui alueen ulkopuolelle tuulen mukana josta pyysin sitten pois, kun ei korjannut vaa kuulemma meni vähän muiden koirein jäljissä. Uusi lähetys ja lähti taas etsimään ja löysi esineen. Ihan takana Jalo ei ollut vielä käynyt, joten taas uusi lähetys ja Jalo lähti nyt vasempaan takakulmaan, ja nosti kiven päästä viimeisen esineen. Tuomari Margareta Enne kehui työskentelyä ja ohjattavuutta ja antoi ansaitusti täydet pisteet. Samalla saatiin janasta pisteet ja eihän tuomarikaan meidän janasta parannettavaa löytänyt, joten maastosta kuude kepin kera täydet 200 pistettä. Supermies!

Päivä lämpnu entisestään. Onneksi Raision kentälle oli matkaa tunnin verran, niin ehti palautella Jaloa. Kävin myös kastelemassa Jalon, ja suunnattiin sitten kentälle. Onneksi ei tarvinnut kolmen kimpassa tottistella vaan sain nollakoiran. Päästiin siis suorittamaan ensin. Jalo oli kivassa vireessä. Kuuma oli, mutta pari tuntia ehti vierähtää maastoista niin Jalo oli ehtinyt palautua. Kaiken kaikkiaan tottiksen tunnetila oli hyvä ja selvittiin isommitta virheittä. Ainoastaan seuraamisessa ajoittain aukesi, liikkeestä istumisessa istui hieman vinoon ja hyppynoudossa tuli oudosti hypyn ohi. Muuten oli mallikas suoritus. Jalon kanssa on kyllä ilo tehdä tottista, koska se on niin varma. Tuomari kehui suoritusta ja kiitteli mahdollisuutta arvostella meidän tottista, mikä oli jotenkin liikuttavaa. Arvosanat hyppynoutoa lukuunottamatta erinomaista ja pisteitä kertyi 94. Ilman hyppyvirhettä olisi siis jälleen ollut 99. Kokonaispisteet oli siis upeat 294 ja kirkas luokavoitto. 


JK3 Jalo ja kuusi keppiä <3

Harmi, että ei ehditty saamaan enempää startteja, sillä kansallisten lajien sm-kisat olisi olleet kotikisat heinäkuun alussa. Ja ykköstuloskin onnistuttiin saamaan. Muttanyt mennään vaan katsomaan ja kannustamaan muita ja talkoilemaan kisoihin. Ehkäpä ja toivottavasti Jalo pysyy kunnossa ja voidaan kisata vielä loppukaudella jäljellä ja yrittää hankkia tuloksia mahdollisesti ensi vuoden sm-kisoihin. 

Voron kanssa treenit jatkuu. Jäljellä on käyty treenailemassa harvakeltaan mutta erilaisilla alustoilla. Tottis alkaa tasaisesti nostaa tasoaan, vaikka edelleen se on laiskaa ja passiivista perusmaliin verrattuna, mutta pääasia, että homma etenee. Purut ja tyttis myös etenee vaikkakin rauhakseltaan, mutta kuitenkin etenee. Eilen Voro teki jo piilonkiertoa motivoidusti toki, mutta noin 5-7 metristä ja kokoajan tehdään eteenpäin hallintaa ja iskuharjoituksia sekä löysillä haukuttamista. Kiva on nuoren koiran kanssa harrastella, vaikka ajoittain onkin hieman väsynyt ja toivoton olo lauman yhteiselon ja oman jaksamisen suhteen. Voro on sen verran raskas yksilö edelleen sisällä, joten odotan edelleen, että sillä tapahtuisi jotain oikeaa rauhoittumista ja Voro aikuistuisi. Siihen asti saa jännittää myös, mitä uusia juttuja nuori mies keksii aikuistuessaan kun Voro tunnetusti voi myös lopettaa kaiken yhteistyön. Mutta onneksi ainakin kesä- ja alkusyksy varmasti menee suht vaivattmasti harrastaen ja toivotaan, että talvella Voron kanssa elo olisi jo vähän helpompaa. 



keskiviikko 18. toukokuuta 2022

Maastokauden korkkaus ja paljon muuta

 Kiirettä on pitänyt. Se on kai merkki siitä, että vuoden paras aika on parhaillaan menossa ja onneksi jatkuu pitkälle syksyyn hyvät treenikelit. Huhtikuu oli jo toiveikas ja tuli piipahdettua Turussa pariin otteeseen, pääsiäisenä ja vappuna. Jalo on ollut liekeissä maastotreenissä. Tehty pariin otteeseen jälkeä hyvällä motivaatiolla, mutta toki pituutta ei ole ollut kuin ehkä ykkösen verran. Kerran tehtiin esineruutua pop up-treeneissä ja Jalo oli todella hyvä. Tottiksessa on muisteltu kaikenlaista ja tehty tunnetilaa. Esteet pitäisi vielä muistutella ällä viikolla. Tällä viikolla ollaan varalla lauantaina kokeeseen ja koitetaan saada koepaikkoja mutta voi olla turha toivo yrittää parsia kasaan sm-tuloksia. Harmittaa kun kerrankin olisi kotikisat.



Tokoa ollaan ulkona treenattu kerran. Tokon roumestikset olisi elokuussa, katsotaan koitetaanko suunnata sinne. 

Saida on edelleen eläkkeellä mutta päässyt muutamaan otteeseen pellolle nautiskelemaan.



Voron kanssa ollaan treenailtu sitten urakalla. Tottista on viety eteenpäin oman fiiliksen mukaan. Parilla kouluttajalla käyty mm. kasvattajan leirillä, mutta eipä kellään tunnu oleva Voron kanssa mitään ideaa tekemiseen vaan pitää vaan jatkaa sitä omaa tekemistä koska itsellä kuitenkin on visio, miten sitä tottista vie eteenpäin. Toki teknisiin asioihin haettiin viimeksi tänään vinkkejä yhdestä koulutuksesta ja maahanmenoon saatiin hyvä vinkki. Ulkokentälle kun siirryttiin, oli hetken aikaa fiilis, että joudutaan tekemään kaikki tunnetila uudelleen, mutta ollaan saatu lopulta onneksi enemmän hyviä kuin huonoja treenejä. Tässä vaiheessa Voron kanssa on taas todella paljon opiskelua, mikä toimii missäkin vaiheessa ja mihin asiaan. Ruoka on edelleen pääasiassa palkkana tottiksessa. Lelun kanssa kun treenattiin pelkästään yksi treeni, oli tila jotenkin huono. Nyt huomannut myös, että jos taskussa on lelu jonka Voro haistaa, on sen vaikea seuruussa olla aktiivinen vaan jää vähän taakse ns. odottamaan lelua, joten nyt saa lelut olla namitottiksissa pois. Erikseen voidaan sitten treenata lelulla helpompia tarjoamijuttuja. Ruoan kanssa pysyy akiivisena. Lelun kanssa kuitenkin myös tehdään välillä lopuksi asioita, mutta sen kanssa en odota, että Voro pystyy samaan kuin ruoan kanssa vaan opetellaan olemaan vasta lelun kanssa aktiivisia. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta homma on kyllä edennyt ja Voro pystyy kokoajan paremmin hakeutumaan esim tyttistreeneissä sivulle. Viime treenissä myös huomasin, että luoksetuloa ja etenkin sen loppuasentoa voi alkaa treenaamaan lelulla ja se tuottaa. Lyhyeltä matkalta luoksarit ei ole toimineet ruoalla ollenkaan. Lisäksi kun Voro ei ole koskaan tykännyt kun sitä pidetään kiinni niin nyt paikallaolo on siinä vaiheessa, että voidaan tehdä siitä luoksetuloa. 


Treenikuvat Susan S.



Paljon ollaan käyty eri kentillä treenaamassa ja viime viikolla treenattiin ensimmäien kerran ulkona toisen koirakon kanssa samaan aikaan. A-estenoutoa tekevä bortsu oli kova häiriö mutta hyvin keskittyi kuitenkin sen jälkeen hommiin kun vahvistin kontaktia itseeni päin. Vaikka Voron tottis ei ole kummoisella mallilla 10-kuiseksi belgiksi, olen tyytyväinen että meillä on aika kiva kupla treenatessa häiriössäkin ja siihen, että itsellä on kuitenkin vahva visio miten haluan Voroa nyt rakentaa. Ja lisäksi on kuitenkin olemassa pelinappuloita vietin nostamiseksi myöhemmässä vaiheessa kun tekninen ja muutenkin koko tekeminen on varmemmalla pohjalla etenkin seuruussa.

Leirillä päästiin myö vierasmokketreeniin puremaan. Maalimies totesi, että tie on aika pitkä ja kivinen, mutta eipä se Jalonkaan kanssa ole helpppo ollut ja Voron kanssa pitää paljon rakentaa asioita, mitä monessa malipennussa tulee geenien mukana.

Kasvattajan leirillä näki sisaruksia ja monet piirteet on kyllä sisaruksilla samoja. Tietty taipumus vittuuntua ja sitkeys eikä haluta luopua palkasta kovinkan helposti. Yksi uros oli poikkeus tässä. Mutta olipa kiva nähdä sisaruksia livenä ensimmäistä kertaa. 


leirkuvia

Jäljelläkin on käyty etenkin viime viikolla. Rytmin löytymisessä on ollut haasteita. Jäätiin huonossa vaiheessa talvitauolle kun katkeamattoman ketjun jälkeen saatiin vain muutama jälki askeleilla ja silloin askelvälit olivat pienemmän koiran mukaisesti. Nyt Voro on venähtänyt ja askelvälin tulisi olla pidempi, mutta koska Voro on nenäkoira, ei se ihan ymmärrä hakea seuraavaa askelta niin ns. kaukaa vaan jälki sen mielestä katkeaa. Nyt ollaan siis palattu katkeamattomaan jälkeen puolenvaihdolla. Toki pieni tyhjä tallaamaton väli askeleiden välillä on mutta vain lyhyt noin 10 cm ja sitä väliä on tarkoitus alkaa kasvattamaan vähitellen. Tykkään Voron halusta käyttää nenää ja ilmaisee lopussa olevan purkin, joten jäljen suhteen ollaan ihan hyvällä mallilla.