Vuosi ehti vaihtua enkä ehtinyt päivitellä joulu- tai tammikuussa lainkaan kuulumisia. Lumet tuli, mutta päästiin hallissa silti muutamaan otteeseen treenaamaan hallissa apparin kanssa tai yksin. Pennun kanssa koitetaan viedä vähitellen peruspalikoita eteenpäin, luoda motivaatiota ja aktiivisuutta sekä parantaa leikkiä. Kyllä ne hommat etenee, vaikkakin hitaasti. Jalon kanssa treenailtiin tokojuttuja ja koska päätin jo kesällä, että yritetään ennen sääntömuutosta käydä kokeessa jos vaan mitenkään saadaan liikkeet toimimaan edes jollain tasolla. Ja saatiin kuin saatiinkin liikkeet edes johonkin kuosiin ja koepaikka Janakkalaan 18.12.
Koe alkoi paikkiksella. Jalo oli nollatilassa niin kuin tavallaan tokossa voikin, mutta sen vuoksi ei ollut hereillä liikkurin tullessa meidän kohdalle ja tarvitsi kaksi käskyä maahan. Jalolla on näitä treenattu, mutta ollaan treenattu rivipaikkista ehkä 2 kertaa kahden vuoden aikana, ja se näkyi. Pitää nyt alkaa tekemään paikkista enemmän kokeenomaisesti nollatilassa ja mieluiten kavereiden kera. Ylösotossa ei ollut ongelmaa. Siitä siis 8.
Yksilöliikkeet meni sitten aikalailla siten kuin Jalolta saattoi odottaa. Tunnarissa toi ensin väärän, mutta vaihtoi lopulta oman, joten ei mennyt nollille. Kaukoissa teki omalla tasollaan, s-m vaihto oli aikalailla lässähdys maahan. Muuten teki kivasti Jaloksi. Jäävissä ei siinä tilassa seisomisen jälkeen ollut riittävän aktiivinen ja jäi istumisen sijasta taas seisomaan, joten siitä 7. Ohjatussa lähti väärälle, mutta sain käännettyä. Seuraaminen tokotilassa ihan jees. Tottismoodiin verrattuna matalammassa vireessä, mutta tokossa ei haittaa. Peruutus oli hyvä. Metallinouto ok, mutta sivulle tulossa hieman vino. Luoksarin stoppi olisi voinut olla täpäkämpi mutta pitää olla tyytyväinen kun tein tuolla kisaviikolla ensimmäistä kertaa vasta sen, että kutsuin stopista luokse. Mutta onneksi Jalo on suht kuuliainen ja oppii nopeasti. Kokonaissaldo 261p. ja sillä irtosi luokan 3. sija ja ykköstulos. Ihan huippua. :) Uusilla säännöillä saa sitten halutessaan lähteä joko voittajaan tai evl:ään. Harmi vaan, että tokoseuraa on täällä päin todella vähän, siis sellaista aktiivista ja jossa saisi rivipaikkiksia jne tehtyä.
Alkuvuosi on tusattu Jalon kanssa välillä hallilla. Treenaillaan vanhoja tuttuja liikkeitä paremmaksi ja ollaan treenattu uusien sääntöjen mukaista voi-hässäkkää, ruutujuttuja, tyhjään lähetystä ja muita.
Tammikuussa kelit on olleet harmittavasti paskat. Pari kertaa ollaan oltu Jalon kanssa hiihtämässä, mutta vetohommia ei olla tehty. Toki jotain hyvää leudoissa paskoissa keleissä, että Voron pallit, jotka monen ikävän sattumuksen seurauksena ovat tällä hetkellä nakuna sekä karvaton takapää kiittävät plussakeleistä. Voro siis meinasi heittää henkensä virasesineeseen kolmisen viikkoa sitten. Onneksi selvittiin helvetin kalliilla laskulla ja isolla säikähdyksellä, mutta hoidon seurauksena Voron pallit ja takapää tulehtuivat ja niitä on hoideltu viimeiset 4 viikkoa. Nyt vihdoin pallien iho alkaa jo vahvistua. Toivottavasti karvatkin kasvavat mahdollisimman nopeasti takaisin suojaamaan herkkiä alueita.
Alkuvuosi ei siis ole ollut kovin onnistunut. Edelleen Voro käyttää kauluria, jotta ei takapään kutinan takia pääse nuolemaan ja aiheuttamaan enää vahinkoa. Kotona vietetyn ajan jälkeen ollaan taas vähitellen palattu rutiineihin ja yksinolot ja muut palauteltu mieleen. Onneksi sentään on vakuutus vaikka olisi niiille omavastuurahoille ollut muutakin käyttöä, mutta minkäs teet. Rahanmeno on muutenkin ollut viime aikoina jotain ihan järkyttävää. Viimeksi tänään maksoin pois häkin jonka tilasin Vorolle takapenkille. Olen tyytyväinen häkkiin vaikka ehkä hieman lyhyt se on, mutta onneksi koiria voi kierrättää ja häkkiä modeerata jos Voro joutuu siellä olemaan pidempiä aikoja.
Voro on viime viikosta asti päässyt taas hallille, kun sairaalareissun jälkeen oli niin kipeä ja kutiseva ettei voitu tehdä juuri mitään. Painoakin syömättömyyden ja ripuloinnin seurauksena tippui varmaan kolmisen kiloa, joka on nyt vähitellen saatu takaisin, kun on varovasti palattu nappularuokaan. Melkoinen kukkakeppi Voro kyllä silti on. Ikää tuli maanantaina 7kk ja painoa on nyt reilu 25 kiloa, mutta lisää saisi painoa tulla. Ruoaksi ajattelin vähitellen vaihtaa Acanan sporttiruoan josko saisi siitä vähän enemmän lihaa luiden ympärille. Mutta mielummin hoikka kuin läski. :D
| Uudenvuodenpäivän lenkki |
Voron treeneissä edistystä on tapahtunut leikissä. Toki leikki on hyvin pentumaista ja saakin olla, mutta Voro on pääsääntöisesti iloinen ja vapautunut. Pieni tauko teki hyvää. Seuruu ja muu treeni etenee mutta hitaasti. Helmikuussa käydään ensimmäisen kerran kouluttajalla vähän tsekkaamassa miten paljon päin honkia ollaan oikein tehty. Mutta toisaalta olen todella tyytyväinen, etten Voron kaltaisen koiran kanssa ole kiirehtinyt. Tiedän, että ne hommat sieltä tulee ja siinä on valtavasti voimaa kunhan sen vielä joskus saa käännettyä myös tottishommiin. Hallintajuttuja on tehty leikin lomassa, myös potkittaessa palloa pihalla ja ne ovat mielestäni myös tärkeässä roolissa etenkin jos meinaa puruhommiin taas jossain kohtaa palata. Ensin kuitenkin parannellaan takapäätä. Ruoalla jumppaillaan kotona tasapainojuttuja mikä etenkin takapääepisodin jälkeen on hieronnan ohella tärkeää, sillä kroppa meni aikamoiseen juntturaan, kun Voro ei muutamaan päivään tehnyt muuta kuin istui ja ulkona käveli kuin mikäkin kyttyräselkä. Kaveri hieroi jumeja maanantaina vähän auki. Samalla harjoiteltiin taas vieraan ihmisen koskemista, joka tulehtuneiden pallien vuoksi meni takapakkia kun käytiin lääkärissä.
Voro on alkanut itsenäistymään ja riista kiinnostaa jonkin verran, mutta se on edelleen kivasti kuulolla ja palkkaantuu ruoasta. Enemmän tekisi mieli perseillä aikuisten kustannuksella lenkillä, ja yritän lenkittää pentua mahdollisimman paljon erikseen. Mutta onneksi tarvittaessa voidaan mennä myös kimpassa. Mutta jotenkin ei voi kuin ihailla tuota pentua. Sen olemus on edelleen lunki, mitä nyt skitsoo välillä terävyyttään ulkona koirista tai lumiukoista. :D Se on vahvahermoinen ja vaikka sillä on aggressiota, pystyy se hyvin hillitsemään ja olemaan harkitsevainen eikä räiski mihin sattuu vaan teot on harkittuja. Se on ollut vakaa myös silloin kun itsellä on meinannut iskeä hermoromahdus päälle kaikista vastoinkäymisistä ja haasteista johtuen. Onni on, että vaikka elämä ei tällä hetkellä ole kovin ruusuista ja helppoa, on pentu kuitenkin vielä mukana menossa. <3
Loppuun vielä Saidan kuulumisia. Saidalla syksyn aikana ajettiin kortisoni alas. Kuukausien kuluessa kävi kuitenkin ilmi, että Saida ei pelkällä liha-kasvis ruokavaliolla pysy oikein lihassa. Toki kyseessä voi olla myös imeytymishäiriöitä, johon tällä hetkellä syödään b12 kuuria. Ollaan kuitenkin kokeiltu myös muita ruokaratkaisuja rinnalle. Tänään ostin RC Anallergenicia vaikka vastustan ko. ruokaa viimeiseen asti. Mutta pakko on kokeilla, mikä olisi sellainen nappula, joka ei Saidaa närästäisi ja korviinkaan ei tulisi mitään ylimääräistä. Pelkälle nappulalle en Saidaa kuitenkaan halua siirtää, mutta energiaa pitäisi saada lisää tehokkaammassa muodossa.
Elämä on tällä hetkellä aikamoista taistelua väsymystä vastaan. Henkistä ja fyysistä. Laumatilanne, koirien sairastelut, oma jaksaminen, työ- ja asumiskuviot tuntuu kaikki olevan tällä hetkellä enemmän tai vähemmän huonossa jamassa. Viimeksi Voro söi kuonokopan autossa enkä tiedä onko syönyt taas jotain muovin tai metallin palasia. Mutta tankoparsaa ei sitten tietenkään syö. Alkaa välillä olla huumori lopussa, että jos syö muovia ja metallia, niin mikä kumma siinä on, ettei sitten vastineeksi voisi vetää tankoparsaa hyvällä ruokahalulla. Ei kyllä taaskaan jää Voronkaan jälkeen sellainen olo, että nauttisin pentuarjesta. Onneksi sentään jo reilu 5kk takana ja kevät häämöttää parin todella pitkän kuukauden jälkeen edessä.









