Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

tiistai 1. helmikuuta 2022

Jalolle TOKO VOI-1 ja Voron ja Saidan kuulumisia

 Vuosi ehti vaihtua enkä ehtinyt päivitellä joulu- tai tammikuussa lainkaan kuulumisia. Lumet tuli, mutta päästiin hallissa silti muutamaan otteeseen treenaamaan hallissa apparin kanssa tai yksin. Pennun kanssa koitetaan viedä vähitellen peruspalikoita eteenpäin, luoda motivaatiota ja aktiivisuutta sekä parantaa leikkiä. Kyllä ne hommat etenee, vaikkakin hitaasti. Jalon kanssa treenailtiin tokojuttuja ja koska päätin jo kesällä, että yritetään ennen sääntömuutosta käydä kokeessa jos vaan mitenkään saadaan liikkeet toimimaan edes jollain tasolla. Ja saatiin kuin saatiinkin liikkeet edes johonkin kuosiin ja koepaikka Janakkalaan 18.12.

Koe alkoi paikkiksella. Jalo oli nollatilassa niin kuin tavallaan tokossa voikin, mutta sen vuoksi ei ollut hereillä liikkurin tullessa meidän kohdalle ja tarvitsi kaksi käskyä maahan. Jalolla on näitä treenattu, mutta ollaan treenattu rivipaikkista ehkä 2 kertaa kahden vuoden aikana, ja se näkyi. Pitää nyt alkaa tekemään paikkista enemmän kokeenomaisesti nollatilassa ja mieluiten kavereiden kera. Ylösotossa ei ollut ongelmaa. Siitä siis 8.

Yksilöliikkeet meni sitten aikalailla siten kuin Jalolta saattoi odottaa. Tunnarissa toi ensin väärän, mutta vaihtoi lopulta oman, joten ei mennyt nollille. Kaukoissa teki omalla tasollaan, s-m vaihto oli aikalailla lässähdys maahan. Muuten teki kivasti Jaloksi. Jäävissä ei siinä tilassa seisomisen jälkeen ollut riittävän aktiivinen ja jäi istumisen sijasta taas seisomaan, joten siitä 7. Ohjatussa lähti väärälle, mutta sain käännettyä. Seuraaminen tokotilassa ihan jees. Tottismoodiin verrattuna matalammassa vireessä, mutta tokossa ei haittaa. Peruutus oli hyvä. Metallinouto ok, mutta sivulle tulossa hieman vino. Luoksarin stoppi olisi voinut olla täpäkämpi mutta pitää olla tyytyväinen kun tein tuolla kisaviikolla ensimmäistä kertaa vasta sen, että kutsuin stopista luokse. Mutta onneksi Jalo on suht kuuliainen ja oppii nopeasti. Kokonaissaldo 261p. ja sillä irtosi luokan 3. sija ja ykköstulos. Ihan huippua. :) Uusilla säännöillä saa sitten halutessaan lähteä joko voittajaan tai evl:ään. Harmi vaan, että tokoseuraa on täällä päin todella vähän, siis sellaista aktiivista ja jossa saisi rivipaikkiksia jne tehtyä.


 Alkuvuosi on tusattu Jalon kanssa välillä hallilla. Treenaillaan vanhoja tuttuja liikkeitä paremmaksi ja ollaan treenattu uusien sääntöjen mukaista voi-hässäkkää, ruutujuttuja, tyhjään lähetystä ja muita. 

Tammikuussa kelit on olleet harmittavasti paskat. Pari kertaa ollaan oltu Jalon kanssa hiihtämässä, mutta vetohommia ei olla tehty. Toki jotain hyvää leudoissa paskoissa keleissä, että Voron pallit, jotka monen ikävän sattumuksen seurauksena ovat tällä hetkellä nakuna sekä karvaton takapää kiittävät plussakeleistä. Voro siis meinasi heittää henkensä virasesineeseen kolmisen viikkoa sitten. Onneksi selvittiin helvetin kalliilla laskulla ja isolla säikähdyksellä, mutta hoidon seurauksena Voron pallit ja takapää tulehtuivat ja niitä on hoideltu viimeiset 4 viikkoa. Nyt vihdoin pallien iho alkaa jo vahvistua. Toivottavasti karvatkin kasvavat mahdollisimman nopeasti takaisin suojaamaan herkkiä alueita. 

Alkuvuosi ei siis ole ollut kovin onnistunut. Edelleen Voro käyttää kauluria, jotta ei takapään kutinan takia pääse nuolemaan ja aiheuttamaan enää vahinkoa. Kotona vietetyn ajan jälkeen ollaan taas vähitellen palattu rutiineihin ja yksinolot ja muut palauteltu mieleen. Onneksi sentään on vakuutus vaikka olisi niiille omavastuurahoille ollut muutakin käyttöä, mutta minkäs teet. Rahanmeno on muutenkin ollut viime aikoina jotain ihan järkyttävää. Viimeksi tänään maksoin pois häkin jonka tilasin Vorolle takapenkille. Olen tyytyväinen häkkiin vaikka ehkä hieman lyhyt se on, mutta onneksi koiria voi kierrättää ja häkkiä modeerata jos Voro joutuu siellä olemaan pidempiä aikoja.

Voro on viime viikosta asti päässyt taas hallille, kun sairaalareissun jälkeen oli niin kipeä ja kutiseva ettei voitu tehdä juuri mitään. Painoakin syömättömyyden ja ripuloinnin seurauksena tippui varmaan kolmisen kiloa, joka on nyt vähitellen saatu takaisin, kun on varovasti palattu nappularuokaan. Melkoinen kukkakeppi Voro kyllä silti on. Ikää tuli maanantaina 7kk ja painoa on nyt reilu 25 kiloa, mutta lisää saisi painoa tulla. Ruoaksi ajattelin vähitellen vaihtaa Acanan sporttiruoan josko saisi siitä vähän enemmän lihaa luiden ympärille. Mutta mielummin hoikka kuin läski. :D  

Uudenvuodenpäivän lenkki




Voron treeneissä edistystä on tapahtunut leikissä. Toki leikki on hyvin pentumaista ja saakin olla, mutta Voro on pääsääntöisesti iloinen ja vapautunut. Pieni tauko teki hyvää. Seuruu ja muu treeni etenee mutta hitaasti. Helmikuussa käydään ensimmäisen kerran kouluttajalla vähän tsekkaamassa miten paljon päin honkia ollaan oikein tehty. Mutta toisaalta olen todella tyytyväinen, etten Voron kaltaisen koiran kanssa ole kiirehtinyt. Tiedän, että ne hommat sieltä tulee ja siinä on valtavasti voimaa kunhan sen vielä joskus saa käännettyä myös tottishommiin. Hallintajuttuja on tehty leikin lomassa, myös potkittaessa palloa pihalla ja ne ovat mielestäni myös tärkeässä roolissa etenkin jos meinaa puruhommiin taas jossain kohtaa palata. Ensin kuitenkin parannellaan takapäätä. Ruoalla jumppaillaan kotona tasapainojuttuja mikä etenkin takapääepisodin jälkeen on hieronnan ohella tärkeää, sillä kroppa meni aikamoiseen juntturaan, kun Voro ei muutamaan päivään tehnyt muuta kuin istui ja ulkona käveli kuin mikäkin kyttyräselkä. Kaveri hieroi jumeja maanantaina vähän auki. Samalla harjoiteltiin taas vieraan ihmisen koskemista, joka tulehtuneiden pallien vuoksi meni takapakkia kun käytiin lääkärissä.

Voro on alkanut itsenäistymään ja riista kiinnostaa jonkin verran, mutta se on edelleen kivasti kuulolla ja palkkaantuu ruoasta. Enemmän tekisi mieli perseillä aikuisten kustannuksella lenkillä, ja yritän lenkittää pentua mahdollisimman paljon erikseen. Mutta onneksi tarvittaessa voidaan mennä myös kimpassa. Mutta jotenkin ei voi kuin ihailla tuota pentua. Sen olemus on edelleen lunki, mitä nyt skitsoo välillä terävyyttään ulkona koirista tai lumiukoista. :D Se on vahvahermoinen ja vaikka sillä on aggressiota, pystyy se hyvin hillitsemään ja olemaan harkitsevainen eikä räiski mihin sattuu vaan teot on harkittuja. Se on ollut vakaa myös silloin kun itsellä on meinannut iskeä hermoromahdus päälle kaikista vastoinkäymisistä ja haasteista johtuen. Onni on, että vaikka elämä ei tällä hetkellä ole kovin ruusuista ja helppoa, on pentu kuitenkin vielä mukana menossa. <3

Loppuun vielä Saidan kuulumisia. Saidalla syksyn aikana ajettiin kortisoni alas. Kuukausien kuluessa kävi kuitenkin ilmi, että Saida ei pelkällä liha-kasvis ruokavaliolla pysy oikein lihassa. Toki kyseessä voi olla myös imeytymishäiriöitä, johon tällä hetkellä syödään b12 kuuria. Ollaan kuitenkin kokeiltu myös muita ruokaratkaisuja rinnalle. Tänään ostin RC Anallergenicia vaikka vastustan ko. ruokaa viimeiseen asti. Mutta pakko on kokeilla, mikä olisi sellainen nappula, joka ei Saidaa närästäisi ja korviinkaan ei tulisi mitään ylimääräistä. Pelkälle nappulalle en Saidaa kuitenkaan halua siirtää, mutta energiaa pitäisi saada lisää tehokkaammassa muodossa. 




Elämä on tällä hetkellä aikamoista taistelua väsymystä vastaan. Henkistä ja fyysistä. Laumatilanne, koirien sairastelut, oma jaksaminen, työ- ja asumiskuviot tuntuu kaikki olevan tällä hetkellä enemmän tai vähemmän huonossa jamassa. Viimeksi Voro söi kuonokopan autossa enkä tiedä onko syönyt taas jotain muovin tai metallin palasia. Mutta tankoparsaa ei sitten tietenkään syö. Alkaa välillä olla huumori lopussa, että jos syö muovia ja metallia, niin mikä kumma siinä on, ettei sitten vastineeksi voisi vetää tankoparsaa hyvällä ruokahalulla. Ei kyllä taaskaan jää Voronkaan jälkeen sellainen olo, että nauttisin pentuarjesta. Onneksi sentään jo reilu 5kk takana ja kevät häämöttää parin todella pitkän kuukauden jälkeen edessä.

maanantai 22. marraskuuta 2021

Marraskuu

 Marraskuu on kohta jo ohi. Syksy on mennyt kovaa vauhtia. Viikonloput ovat olleet tähän asti toimintaa täynnä. Vähitellen harrastushommat vähenee ja talvi tulee päälle. Pentukin on kasvanut siinä samassa, eilen painoa oli 20,1 kiloa ja mittaa on noin 56-57cm, joten eiköhän siitä ihan passelin kokoinen mies kasva. :D Yhteiselo on mennyt ehkä piirun verran eteenpäin kolmessa kuukaudessa. On ollut itsellekin kokeilemista, millä tavalla Jaloa ja pentua tulee eri tilanteissa ohjata ja miten paljon Jaloa pitää rajoittaa. Ajan myötä opin, että Jalolle ei voi antaa liikaa vapauksia, vaan se on pidettävä ruodussa ja vähitellen kynnys tehdä pennulle pahaa on madaltunut. Ei se pentua edelleenkään siedä lähellään, mutta nykyään aika hyvin väistää myös sisällä, jos vaan mahdollista. Ulkona ovat intoutuneet juoksemaan nyt yhteensä 4 kertaa 3 kuukauden aikana. Eiliseltä rundilta tämänkin postauksen kuvat. Helpottavaa, kun pahin vaihe alkaa ainakin hetkellisesti olla ohi. Mikäli pentu jossain vaiheessa ajattelee menevänsä väistävän Jalon yli, tulen itse puuttumaan siihen, koska vaikka Jaloa joutuu rajoittamaan käytöksen osalta ja kynnystä raivoamiseen on jouduttu nostamaan, tulen silti pitämään Jalon puolia niin kauan kuin taloudessa asuu kaksi maliurosta. Tai toinenhan on vielä virallisesti tervu, mutta koska tällä turkilla ei näyttelyn H-tulosta tervukehästä heru, aion rekata Voron maliksi ennen 9 kuukauden ikää.




Kisarintamalta sen verran, että käytiin Jalon kanssa pyörähtämässä FH-RM kisoissa huonolla menestyksellä. Liian vähän treeniä koiralle joka tarvitsisi paljon treeniä kisakunnon ylläpitämiseksi. Jalo oli jotenkin haluton ja todella huono ja riistarikkaalla lyhyellä pellolla ei vaan keskittyminen riittänyt. Varmaan meidän fh-ura päättyi tähän. Ensi vuonna piipahdetaan pellolla vain metsäjäljen takia. Toivottavasti päästään vielä ainakin kokeilemaan kolmosluokkaa. Yritetään päästä tänä vuonna vielä toko-kokeeseenkin kun on saatu voi-luokan liikkeitä edes kohtuulliseen kuntoon. Valmista siitä ei koskaan taida tulla. Ensi vuonna kuitenkin säännöt muuttuvat niin mennään kokeilemaan, jos vaan paikka saadaan.



Saida on jatkanut eläkepäiviään rennosti. Kortisonilääkityksessä viedään viimeisiä. Talven aikana näkee pärjätäänkö ilman lääkitystä ja voisiko ensi vuonna vielä treenailla pellolla muutenkin kuin omaksi huvikseen.

Pennun kanssa ollaan tehty lähes päivittäin vähän tottista ja silloin tällöin apparin kanssa leikitystä. Hampaat vaihtuvat edelleen, vasta edessä on uusi kiiltävä rivi, muut vielä maitohampaita. Varmaan menee ensi vuoden puolelle kun käydään taas tapaamassa maalimiestä. Tai sitten tehdään talvi tyttistreeniä ja aloitetaan vasta keväällä sitten purut, jos aloitetaan. Hyvältä ainakin nyt on mm. irrotukset vaikuttaneet ja parempi antaa tällaisen kiukkuisen terävän pennun mielen vähän kasvaa sen sijaan, että sitä kuormittaa liialla treenillä. Viimeisiä jälkiä viedään kans. Kohta saa laittaa talvitauolle. Saa nähdä mikä höyryjuna ensi keväänä on liinan päässä. :D 

Kuvat tosiaan eiliseltä lenkiltä. Yön aikana oli tullut lunta. Vaikka näistä kolmesta huolehtiminen vie joskus voimia, kyllä ne tuovat elämään myös niin paljon iloa!





lauantai 23. lokakuuta 2021

Riivinrauta

Otsikko kuvaa tällä hetkellä parhaiten pentua. 16 viikon rokotuksilla painoa oli 15,5, kiloa ja koon 40 takki alkaa olla pieni. Hampaat ovat vaihtumassa ja muutenkin kovin sinnikäs ja tarmokas pentu koettelee välillä jaksamista, mutta onneksi pentuvaihe on ohimenevää ja toivon, että tuo sinnikkyys ja tarmo tulee aikuisena sitten joskus hyvissä asioissa esiin. Nyt se tulee lähinnä armottomana puremisena, joka kohdistuu ihan kaikkeen. Lisäksi sinnikkyys ja myös tietynlainen kovuus tai ei-herkkyys näkyy siinä, että ei meinaa aikuisten koirien eikä minun sanomiset oikein mennä perille. Tästä syystä ovat sisätiloissa etenkin Jalon kanssa paljolti erossa. Joku herkempi pentu ymmärtäisi pysyä Jalosta kaukana, mutta herkkyys ei ole ehkä Vorosta ensimmäisenä mieleen tuleva asia. :D

Vaikka riivinrautavaihe onkin menossa, olen tykästynyt pentuun kyllä. Siinä on paljon sellasiia piirteitä mistä tykkään, enkä nyt puhu pelkästään mistään harrastusominaisuuksista vaan ennen kaikkea arkielämään vaikuttavista asioista. Jotkut ajattelevat niiden olevan samoja asioita, ja olen joskus kuullutkin todettavan, että parhaat harrastuskoirat ovat hankalia arjessa, mutta ihan en tätä itse allekirjoita. Saida on tästä hyvä esimerkki. Se oli pikkupentuna Voron tavoin sinnikäs ja kohdisti paljon tarmoaan minuun, mutta aikuistuttuaan on ollut äärimmäisen kiva kotikoira, mutta samalla hyvä harrastuskoira. Ja Voro vaikuttaa samanlaiselta. Katsotaan missä lirissä olen tuon teinihirviön kanssa puolen vuoden päästä kun se kasvaa. Mutta tärkeintä tässä vaiheessa, että pentu tuntuu omalta.


Kuva: Maikki Lukka

Yllä mainitun lisäksi Voro tuntuu olevan sopivan laumaviettinen, se pysyy laumassa, vaikka rohkeutta riittää. Se ilmentää jonkinlaista terävyyttä, mutta reaktiot ovat olleet 95% järkeviä. Mutta nyt ollaan etenkin hihnaohitusten yms suhteen panostettu että saadaan jo nuorena nuo töhöilyt toivottavasti pois. Autoja tykkäisi joskus jahdata, mutta uskoo aika hyvin jo kun kieltää ajoissa. Koirista luopuu aika hyvin lenkillä, kunhan mikään rähjä ei tule ihan lähelle. Luopuminen on helpompaa jos isot koirat on vieressä näyttämässä mallia. Helposti luopuu koirista ja palkkaantuu kun anna ruokaa luopumisesta myös esim hallilla jossa ollaan pari kertaa vierailtu. Alkuun yritti muutamia koiria kutsua leikkimään, mutta kun käänsi huomion minuun ja sai ruokaa, unohti ympäristön. Näin siis tällä hetkellä. Myöhemmin varmaan muutkin koirat alkaa kiinnostaa todella paljon enemmän.

IGPRM:eissä oltiin visiitillä pari viikkoa sitten. Aamupäivä oli aika kamala, kun ei ollut pennulla muu kuin aksaremmi mukana ja se yritti terrorisoida ja purki kaiken tarmonsa kyllä minuun ja ympäristöön. Iltapäivällä tajusin ottaa mukaan leluja, tyhjän limsapullon ja luun niin Voro keskittyi niihin ja antoi ihmisparkojen olla. :D

Nukkuminen on tällä hetkellä Voron mielestä ajanhaaskausta päiväsaikaan. Meillä ei siis nukuta kuin silloin, jos laitan rajattuun tilaan yksin. Yöllä nukkuu myös ongelmitta mutta päiväunet ei oikein maistu. Toki jos ollaan autolla liikkeellä niin vain nukkuu, koska sielläkin tietysti on rajattu tila.

Muutaman kerran ollaan käyty puruhommeleissa. Ensimmäisellä kerralla käytiin hakemassa apua lähinnä meidän leikkiin, kun Voro oli kova murisemaan ja todella totinen taisteluleikissä kun vertaan moneen muuhun maliin. Maalimies osasi kyllä hyvin nopeasti vahvistaa ja totesi niin kuin arvelinkin, että saalista pitää vahvistaa. Toisella kerralla olikin jo sitten tapahtunut edistystä. Olin välissä tehnyt itse muutaman leikityksen, mutta varmasti myös vain aika vie tätä asiaa eteenpäin. Toisessa leikityksessä maalimies sitten kokeili erinäisiä juttuja jos murina loppuisi ja lopulta keksikin miten pentu menee lopulta saaliille. Sen jälkeen olen pari kertaa leikkinyt ja leikki on mennyn eteenpäin ja itsekin saanut harjoiteltua irrotuksia ja rauhaa. Leikityksissä kokeiltiin myös haukkua ja ihan kivasti se tuottaa myös sitä.. toki sillä neljän kuukauden ikäisellä tarmolla mitä vaan pystyy. Ollaan harjoiteltu haukkua myös ruoalla kotona ja vaikuttaa siltä, että se kyllä tulee tuottamaan ja haukkuminen tulee olemaan Vorolle mieluisaa. Pari hammasta on edestä vaihtunut ja muut alkavat luojan kiitos vaihtua ja muutenkin parempi antaa nyt pennun kasvaa leikkimistä ajatellen, joten jätetään nyt ne ommat joksikin aikaa tauolle.

Jäljellä ollaan käyty tasaisesti. Välillä on viikon tauko ja sitten taas ajellaan muutama päivä. Käytiin pariin otteeseen mullallakin kun nurmikko oli niin helppo, mutta siellä vaikka Voron nenä kävi paljon ja jäljesti aika kivasti vaikealla alustalla, oli rytmin löytyminen vaikeampaa ja ajattelin, että ajellaan nyt loppukausi kuitenkin nurtsilla, että saan tehtyä rytmiä eikä pennulle jää liian vaikeaa mielikuvaa jäljestä. Seuraavaksi koitetaan suunnata johonkin vähän klanimmalle nurtsille niin saadaan sinnekin vähän haastetta. Myös vähän pidemmällä alustalla käytiin kerran ihan kokemuksen vuoksi. Jäljellä Voro on todella kiva, maavainuinen ja hyvin motivoitunut. Kolmisen viikkoa sitten siirryttiin donitsista oikeaan jälkeen, koska en ehtinyt enää täyttää donitsia riittävän rauhassa, ja ollaankin ajeltu jälki loppuun ja sen jälkeen olen tarjonnut purkin eteen jolle menee maahan. Purkki ei ole jäljen päässä koska Voro ei sitä jäljen imussa olisi ilmaissut ennen kuin olisi tarkistanut ettei jälki jatku niin tehtiin nyt väliaikaisesti sitten näin. Tällä viikolla huomasin, että Jalo alkoi mennä heti purkilla maahan eikä enää lähtenyt etsimään jälkeä, joten tänään uskalsin kokeilla lopussa olevaa purkkia ja sen ilmaisi hienosti maahan menemällä. 

Jäljellä ja myös arjessa on tullut esiin, että maasta löytyvä ruoka on Vorolle tärkeää. Siis todella tärkeää, niin tärkeää, että sen takia voi vähän raivotakin. Tästä syystä muutettiin jäljenkin loppua ja ensimmäisinä viikkoina tuolle purkille noin, etten nosta pentua pois, joka aiheuttaa pennulle konfliktin. Myös arjessa on sama haaste, jos Voro löytää jotain maasta. Onneksi jätä-käsky on jo todella vahva ja tullaan pois niin hevosenpaskasta kuin kaikesta muustakin. Näitä vaan täytyy kovasti ylläpitää. 

Kuva: Outi Haula